Ylipainon lyhyt historia – 300 000 vuotta Pieksämäeltä Senaatintorille

Lihavuusepidemiaa ei voi ymmärtää, ellei tunne ihmislajin kaukaista menneisyyttä.

Meidän kaltaisemme nykyihminen ilmaantui maapallolle noin 300 000 vuotta sitten (1,2,3).  Tavattoman pitkää ajanjaksoa ei ole helppo hahmottaa. Siksi kutistan ihmisen historian vaellukseksi, jossa jokainen vuosi on yksi metri. Silloin 300 000 vuoden matka on 300 kilometriä.

Etsin paikkakunnan, joka on 300 kilometrin päässä pääkaupungista. Lähtekäämme seuraamaan ihmislajin matkaamista Pieksämäeltä Helsingin keskustaan. Esi-isämme ja äitimme suuntaavat kohti pääkaupunkia metrin vuosivauhdilla. Sukupolvet vaihtuvat noin 25 metrin välein.

290 kilometrin jälkeen saavutaan Helsinkiin Jakomäen kaupunginosaan. Niihin aikoihin ihmislaji keksii maanviljelyn.

Tähän mennessä maapallolla ei ollut yhtään lihavaa ihmistä. Tiedämme tämän, koska  vielä edelleen löytyy ihmisryhmiä, jotka hankkivat kaiken ravintonsa luonnosta samaan tapaan kuin kivikaudella (4,5). Heidän painoindeksinsä on keskimäärin 22 luokkaa, eikä näiden metsästäjä-keräilijöiden joukosta ole löytynyt ketään, jonka painoindeksi olisi ollut ylipainon rajan 25 tuolla puolen (6,7).

Matka jatkuu kohti Helsingin keskustaa. Kestää vielä muutama vuosituhat, kun jossain Käpylän tienoilla alkaa ilmaantua kaupunkeja ja kulttuureja, joissa pienellä yläluokalla oli mahdollista lihoa. Mutta valtaosa ihmisistä ahersi pelloilla ja muissa raskaissa töissä ja söi yksinkertaista ruokaa. Ei heidän joukossaan ollut lihavia, varsinkin kun katovuodet johtivat toistuvaan ruokapulaan.

Vuoden 1400 tienoilla Kolmen Sepän patsaalla suomalaiset kääntyvät viimeiselle 600 metrin osuudelle kohti Senaatintoria. Puolen kilometrin jälkeen, jossain Kluuvikadun kohdalla, porvareiden ja muiden varakkaiden keskuuteen alkaa ilmaantua enemmän ylipainoisia.

Ihmiset saapuvat Unioninkadulle Senaatintorin reunaan. Viimeisellä neljänkymmenen metrin osuudella Aleksanteri II patsaalle aikuisten ylipaino kaksinkertaistuu ja lasten kolminkertaistuu. Yhtäkkiä Suomessa on 2 950 000 ylipainoista, joista 200 000 on lapsia.

Miksi kansat ovat lihoneet?

Lihominen ei ole pelkästään suomalaisten ongelma vaan koko ihmiskunnan onnettomuus.  Suomalaiset lihoivat suunnilleen samaa tahtia kuin muissa rikkaissa maissa. Kehittyvissä maissa lihomiskäyrä alkoi nousta hieman myöhemmin mutta jyrkemmin.

Koska lihavuuspandemia on gigaluokan haitta ihmisten terveydelle, sen syitä on tutkittu kiihkeästi. Vallitsee yksimielisyys siitä, että pääsyyllinen on ruokatarjonnan tavaton lisääntyminen ja epäterveellisten tuotteiden voimakas markkinointi. Tässä siihen liittyvät pääkohdat:

• Sylttytehdas on paikallistettu USA:aan 1970-luvulle. Sokeria opittiin tuottamaan halvemmalla, ja muutenkin ruoka halpeni.
• Ruokakaupat muuttuivat isoiksi valintamyymälöiksi, supermarketeiksi, joissa on helppo vaikuttaa ostajan valintoihin.
• Energiatiheät pikaruuat yleistyivät. Syntyi uusia epäterveellisiä tuotteita, jotka levisivät kaikkialle: perunalastut, popcornit, energiajuomat, sokerimurot…
• Epäterveellisten elintarvikkeiden pakkaus- ja annoskoot kasvoivat huomattavasti.
• Sokerijuomien, makeisten, perunalastujen, pikaruokien jne. markkinointi etenkin lapsille lisääntyi.

Samaan aikaan kun ruokakaupan tuotteiden tarjonta runsastui, muidenkin tavaroiden myynti ja markkinointi on lisääntynyt. Niidenkin joukkoon on ilmaantunut rutkasti uusia tuotteita. Läppärit, kännykät, muu elektroniikka jne. jne.

Nämä kaksi kulutuksen muotoa – elintarvikkeiden hankkiminen ja muiden tavaroiden ostaminen – eroavat ratkaisevalla tavalla toisistaan.

Kaksi kulutuksen muotoa

Ihminen tarvitsee ruokaa useita kertoja päivässä. Siihen meitä ohjaavat voimakkaat biologiset vietit. Elimistön sisäiset viestijät ilmoittavat aivoillemme, että nyt tarvitaan ravintoa. Koemme sen nälkänä ja hankimme syötävää. Aterioidessa aivojemme vaatimukset hiljenevät, mutta käynnistyvät muutaman tunnin kuluttua uudestaan.

Muiden tavaroiden kohdalla mainokset, ystävien suositus tai muodin muuttuminen herättää meissä halun uuteen. Usein vaihdamme vielä toimivan tavaran toiseen. Mutta mikään biologiassamme ei pakota meitä joka päivä hankkimaan uusia tavaroita.

Myös seurauksiltaan kaksi kulutuksen muotoa ovat täysin erilaiset. Ylimääräisen ruuan kalorit kertyvät elimistöön, mikä aiheuttaa sairauksia. Ylimääräisen muun tavaran voimme viedä jätteiden keräykseen tai panna kiertoon.

Superselviytyjät

Pieksämäeltä lähteneistä ihmisistä 299 kilometrin kohdalle selvisivät vain kaikkein menestyneimmät. Takana oli katkeamaton ketju, jonka jokaisen 12 000 sukupolven kohdalla mies ja nainen olivat kyenneet löytämään riittävästi ravintoa kasvaakseen aikuisiksi ja hankkimaan lapsia.

Superselviytyjiksi seuloutuivat ne, jotka kymmenien elinvuosiensa aikana onnistuivat melkein joka päivä saamaan ravinnosta riittävästi energiaa kehon ylläpitämiseen ja liikkumiseen. Koska makea merkitsi kaloreita, esi-isämme ja -äitimme alkoivat suosia makeita ruokia. Silloin kun parinkymmenen yksilön yhteisö sai kaadettua isompaa riistaa, siitä kannatti syödä tavallista enemmän ennen kuin liha ehti pilaantua. Kymmenien tuhansien vuosien aikana makean kaipuu ja ylisyönti isoista annoksista etsautuivat geeneihimme ja edelleen vaikuttavat meissä

Superselviytyjät pulassa

Tämän päivän suomalaiset – superselviytyjät – ovat joutuneet ansaan. Lyhyessä ajassa heidän vahvuutensa – selviäminen niukoissa oloissa – on kääntynyt heitä vastaan.

Epäterveellisten elintarvikkeiden lisääntynyt tarjonta on johtanut siihen, että 300 000 vuoden aikana hioutuneet tehokkaat ravinnon hankkimisen ominaisuudet ovatkin yhtäkkiä haitallisia.

Yksi mahdollisuus on antaa evoluution hoitaa asia kuntoon. Lihavuussairaudet lisäävät kuolleisuutta, ja huomattava ylipaino vähentää mahdollisuutta lasten saantiin. Ehkä seuraavien tuhannen sukupolven aikana – joskus vuoden 25 000 tienoilla – luonnonvalinta on hoitanut asian. Niukkojen olojen superselviytyjistä on kehittynyt ihmistyyppi, joka on luontaisesti vastustuskykyinen epäterveellisille ruuille ja juomille.

Toinen mahdollisuus on, että yhteiskunta ryhtyy muuttamaan ruokaympäristöä terveellisempään suuntaan.

Fiksut suomalaiset

On aivan hämmästyttävää, kuinka valveutuneesti suomalaiset tajuavat, että syöminen on aivan omanlaisensa kulutuksen laji. He ovat omassa elämässään tiedostaneet ne vahvat vietit, jotka houkuttelevat ylisyömään. He kokevat olevansa pulassa runsaan ruokatarjonnan kanssa. Tämä tuli ilmi vuosi sitten tehdyssä väestötutkimuksessa.

Suurin osa suomalaista kannattaa runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden hinnan nostamista verottamalla. Selvä enemmistö toivoo myös suojaa suurten elintarvikepakkausten houkutuksille. He haluavat, ettei epäterveellisten ruokien ja juomien kilo- ja litrahinta suurissa pakkauksissa saa olla alhaisempi kuin pienissä pakkauksissa.

Valtaosa suomalaisista kannattaa myös energiajuomien myyntikieltoa alle 15-vuotiaille ja kieltoa lapsia houkuttelevien epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnalle.

Terve Paino yhdistys

Terve Paino yhdistys on perustettu ajamaan suomalaisten enemmistön toiveita. Yhdistys vaatii, että yhteiskunta ryhtyy suojelemaan kansalaisia nykyisen ruokamaailman kaloreilta.

Yhdistys vaatii, että sokerijuomien valmisteilla oleva vero laajennetaan koskemaan myös muita runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita kuten makeisia ja keksejä.

Lisäksi vaadimme, että

• makeisten, perunalastujen, pikaruokien ja muiden epäterveellisten elintarvikkeiden mainostaminen lapsille tulee kieltää.
• epäterveellisten elintarvikkeiden kilo- ja litrahinta ei isoissa pakkauksissa saa olla alempi kuin pienissä pakkauksissa.
• epäterveellisiä elintarvikkeita ei saa myydä tarjoushinnoilla, esim. ”kaksi yhden hinnalla”

Liity Terve Paino yhdistyksen jäseneksi, jos haluat yhteiskunnan suojelevan kansalaisia epäterveellisiltä kaloreilta. Voimme vaikuttaa, jos meitä on paljon.

 

Käytettyjä lähteitä

1. Cordain L, Eaton SB, Sebastian A ym. Origins and evolution of the Western diet: health implications for the 21^st Am J Clin Nutr 2005;81:341-54.
2. Lieberman D. The Story of the human body. Penguin Books 2014.
3. Armelagos GJ. Brain evolution, the determinates of food choice, and the omnivore´s dilemma. Clin Rev Food Sci Nutr 2014;54:1330-41.
4. Cordain L, Miller JB, Eaton SB ym. Plant-animal subsistence ratios and macronutrient energy estimations in worldwide hunter-gatherer diets. Am J Clin Nutr 2000;71:682-91..
5. Konner M, Eaton SB. Paleolithic nutrition. Twenty-five years later. Nutr Clin Pract 2010;25:594-602.
6. Pontzer H, Wood BM, Raichen DA. Hunter-gatherers as a model in public health. Obes Rev 2018;19 (Suppl) 1) 24-35.
7. Lieberman LS. Evolutionary and anthropological perspectives on optimal foraging in obesogenic environments. Appetite 2006;47:3-9.