Mitä siitä seuraa, kun tutkijat ryhtyvät muuttamaan yleiskielen sanojen merkityksiä? Oikein arvattu – väärinkäsityksiä ja sotkua. Pahimmassa tapauksessa kansan terveyden edistäminen vaarantuu.
Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin toimittaja ja kielentarkistaja Lauri Saarela kertoo blogissaan lehteen lähetetystä artikkelista, jossa yleiskieliset ja täysin tajuttavat sanat ylipaino ja lihavuus ovat yhtäkkiä muuttuneet epäselviksi.
Jos edes tieteelliseen lehteen kirjoittavilla asiantuntijoilla homma ei ole enää hanskassa, miten käy suuren yleisön? Nykyisen lihavuusepidemian vallitessa painonhallintaan liittyvän viestinnän pitäisi olla selkeää ja yksinkertaista. Mutta ylipainon ja lihavuuden erilaiset merkitykset ovat hämärtäneet sitä.
WHO:sta se alkoi
Parikymmentä vuotta siten Maailman terveysjärjestö (WHO) halusi yhtenäistää lihavuuden luokittelua. Tavoite onnistui hyvin. Eri maissa tehdyt lihavuuden yleisyyttä kartoittaneet väestötutkimukset ovat jo pitkään olleet vertailukelpoisia keskenään.
Valitettavasti WHO:n luokituksessa englannin kielen sanaa obese (lihava) määriteltiin erityisellä tavalla. Se varattiin ylipainoisille henkilöistä, joiden painoindeksi on 30 tai enemmän.
Painoindeksitaulukoissa normaalipainon yläraja on 25. Painoindeksi 30 merkitsee noin 15 kilon ylipainoa. WHO:n luokituksessa lihavuus alkaa vasta silloin, kun ylipainoa on reilusti.
Lievemmin lihaville (painoindeksi 25-30) WHO:n asiantuntijat keksivät uuden sanan preobese, ”esilihava”.
Käypä hoito -suositus seurasi perässä
Lääkäriseura Duodecimin tuottamat Käypä hoito -suositukset antavat lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle viimeisimpiin tutkimuksiin perustuvat ohjeet sairauksien hoitamiseksi.
Ensimmäinen lihavuuden hoitosuositus ilmestyi 2002. Silloin sanaa lihavuus käytettiin ylipainon synonyyminä samaan tapaan kuin yleiskielessä. Lihavuus jaettiin vaikeusasteisiin viiden painoindeksiyksikön välein seuraavasti: lievä lihavuus, merkittävä lihavuus, vaikea lihavuus ja sairaalloinen lihavuus.
Kun vuonna 2006 lihavuuden Käypä hoito -suositusta päivitettiin, työryhmän enemmistö kannatti siirtymistä WHO:n luokituksen mukaiseen käytäntöön. Työryhmän puheenjohtajana päätin kuitenkin pysyä entisessä luokittelussa (1).
En halunnut muuttaa yleiskielessä vallitsevaa käytäntöä. Väärinkäsityksiä olisi odotettavissa, jos lääkärit, terveydenhoitajat ja ravitsemusterapeutit ryhtyvät käyttämään sanoja ylipaino ja lihavuus eri merkityksessä kuin potilaat.
Hoitosuosituksen myöhemmissä päivityksissä on kuitenkin sanoille ylipaino ja lihavuus annettu erilainen merkitys. Viimeisin suositus vuodelta 2013 luokittelee lihavuuden näin:
- Liikapaino (ylipaino) (painoindeksi 25-29,9)
- Lihavuus (30-34,9)
- Vaikea lihavuus (35-39,9)
- Sairaalloinen lihavuus (40 tai yli)
Hoitosuosituksen lisäksi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ottanut käyttöön ylipainon ja lihavuuden uudet määritelmät.
Kielitoimiston sanakirja (2) ilmoittaa vielä tänä päivänä, että ylipaino ja lihavuus ovat synonyymeja, ylipaino = liikapaino; lihavuus.
Kankeita ilmauksia ja sekaannuksia
Jos hoitosuosituksen käytäntö vakiintuu, meillä ole enää mitään sanaa kuvaamaan tilannetta, jossa paino on yli normaalin. Silloin kun painoindeksi 25 ylittyy, se pitäisi uuden määrittelyn mukaisesti ilmaista tiedotusvälineissä: ”Suomessa yli puolet aikuisista on ylipainoisia tai lihavia.” Ilmaisu on kankea, ja se saattaa johtaa väärinkäsityksiin. Lukijat saattavat ihmetellä, onko kyseessä kaksi eri tilaa?
Jos mediassa käytetään sanaa lihavuus hoitosuosituksen määrittelemällä tavalla (”joka viides suomalainen aikuinen on lihava”), yleiskielen mukaisesti ajatteleva lukija on ymmällä. Aikaisemmista uutisista hän on päätellyt, että lihavia on yli puolet.
Tällä hetkellä mediassa näkee käytettävän edelleen sanaa ylipaino yleiskielen mukaisesti ilmaisemaan ihmisiä, joiden paino on yli normaalin. ”Yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia.”
Suurin sekaannus syntyy, kun toimittaja yleiskielen mukaisesti vaihtaa sanan lihava ylipainoksi: ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nyt joka viides työikäinen suomalainen on ylipainoinen.”
Uusien merkitysten epäkäytännöllisyyttä kuvaa, ettei edes Duodecim-seurassa niitä noudateta säännönmukaisesti. Käypä hoito -suosituksen otsikkona on Lihavuus, ja se on myös pari vuotta sitten ilmestyneen kirjan nimi (3). Samoin THL otsikoi informaatiotekstinsä pelkästään sanalla Lihavuus. Jos uutta lihavuus-sanan merkitystä noudatettaisiin kirjaimellisesti, näissä kaikissa pitäisi rajoittua puhumaan pelkästään yli 15 kiloa ylipainoisista.
Uudet termit jääköön tutkijoiden käyttöön
WHO:n asiantuntijat laativat lihavuuden luokitteluohjeet tutkijoille, jotka eri maissa selvittävät ylipainon yleisyyttä. Ohjeita laatiessa he tuskin ajattelivat, ovatko käytetyt termit soveltuvia suurelle yleisölle tarkoitetuissa teksteissä. En myöskään voi kuvitella heidän ajatelleen, että käytäntö pitäisi soveltaa kaikkiin maapallon kieliin.
Ennen kuin lääketieteen asiantuntijat aikovat muuttaa yleisten sanojen merkityksiä, ensimmäiseksi pitäisi pohtia, onko siihen tarvetta. Tässä tapauksessa sitä ei ollut. Ensimmäisissä hoitosuosituksissa käytäntö oli yksiselitteinen ja maallikoiden täysin ymmärrettävissä.
Jos uudistus arvioidaan aiheelliseksi, seuraavaksi tulisi arvioida sen seurauksia.
Kuinka monta vuotta kestää ennen kuin terveydenhuolto omaksuu uuden käytännön? Onko uudistus siirtymäkauden aiheuttamien sekaannusten arvoinen? Lauri Saarelan havainto kertoo, että tieteelliseen lehteen kirjoittavilla asiantuntijoillakin lihavuuden ja ylipainon uudet merkitykset aiheuttavat sekaannusta vielä vuosikausia muutoksen jälkeen.
Silloin kun kyseessä on yleisen kansantaudin keskeiset sanat, vielä tärkeämpää on pohtia asiaa suuren yleisön kannalta. Montako vuosikymmentä kestää, ennen kuin suurin osa väestöstä omaksuu sanojen uudet merkitykset?
Sanastolautakunnassa on suomen kielen asiantuntemusta
Lääkäriseura Duodecimissa toimii sanastolautakunta, joka yli 30 vuoden ajan on kehittänyt lääketieteen sanastoa. Vuosien varrella se on tuonut yleiseen käyttöön suuren määrän suomenkielisiä sanoja korvaamaan vaikeita vieraskielisiä ilmaisuja (4).
Sanastolautakunnan suursaavutus on Lääketieteen termit teos, jonka kuudes painos ilmestyi viime vuonna. Siinä määritetään sana lihavuus (obesity) edelleen yleiskielen mukaisesti: ”tila jossa elimistön rasvamäärä on tavallista suurempi ja painoindeksi yli 25.”
Käypä hoito -työryhmien jäsenet ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta heillä ei ole kompetenssia kielikysymyksissä. Sitä taas löytyy runsain mitoin sanastolautakunnasta. Jos hoitosuositusten laatijat suunnitelevat suomen tuttujen sanojen uudelleen määrittelyjä, he voisivat konsultoida sanastolautakuntaa ennen suositusten julkaisua.
Kirjallisuutta
- Mustajoki P. Mitä sanat liikapaino, ylipaino ja lihavuus tarkoittavat? Suomen Lääkärilehti 2006;61:2093.
- Kielitoimiston sanakirja. 2017. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu. [viitattu 6.8.2017].
- Pietiläinen K, Mustajoki P, Borg P. Lihavuus. Kustannus Oy Duodecim 2915.
- Saarela L. Lääketieteen sanastolautakunta. Umpikalevalaista pakkosuomea vai lääkärilatinasta kaikille ymmärrettävää? Kielikello 3/2012. Lue artikkeli
