Vastuullisen valtion indeksi

Lontoossa riehui tuhoisia koleraepidemioita 1800-luvun puolivälissä. Lääkäri John Snow ryhtyi kartoittamaan, millä alueilla ihmiset sairastuivat ja kuolivat. Hän havaitsi, että kuolonuhreja oli paljon tiettyjen kaivojen läheisyydessä. Aikana jolloin kolerabakteereita ei vielä tunnettu, Snow oivalsi että saastunut vesi aiheutti sairauden.

Kun Englannin parlamentin istunnossa keskusteltiin saastuneen vesipumpun sulkemisesta, esitys herätti vastustavia puheenvuoroja. Muuan Mr. Muntz totesi: ”The people were clever enough to manage their own affairs” (Ihmiset ovat riittävän fiksuja hoitamaan omat asiansa) (1). Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun tätä argumenttia käytettiin tilanteessa, jossa yhteiskunta pyrki säädöksillä suojelemaan kansalaisten terveyttä.

”Ihmiset ovat riittävän fiksuja hoitamaan omat asiansa” -hokema elää edelleen. Sitä toistetaan usein tilanteissa, joissa yhteiskunta suunnittelee toimenpiteitä suojellakseen kansalaisia tupakkatuotteiden, alkoholin ja epäterveellisen ruuan haitoilta.

”Riittävän fiksuja” -hokeman rinnalle ilmaantui vaikutusvaltainen liittolainen, kun Britannian entinen terveysministeri Ian McLeod vuonna 1965 lanseerasi The Spectator -lehdessä käsitteen nanny state (2,3). Hän oli tullut tunnetuksi siitä, että oli ministerinä ollessaan ketjupolttanut kertoessaan lehdistötilaisuudessa tupakan terveyshaitoista. Muutama vuosi nanny-kirjoituksen jälkeen McLeod kuoli 57-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Nanny state on tarjonnut tupakan ja alkoholin myynnin säätelyn vastustajille iskevän kielikuvan. Siinä yhteiskunta näyttäytyy ylihuolehtivana lastenhoitajana, joka tunkeutuu ihmisten yksityiselämään ja hoitaa heitä kuin lapsia. Vaikka sen suomalainen vastine holhousvaltio ei ole yhtä naseva, holhota-sanan merkitys ”hoivata jkta liikaa, ottaa jkn suhteen liian ohjaava asenne” tulee täysin selväksi.

Nanny town

Demokraattisissa yhteiskunnissa on paljon tilanteita, joissa laeilla ja asetuksilla on päätetty yhteisistä säännöistä. Miksemme ole nähneet ”ihmiset ovat riittävän fiksuja hoitamaan omat asiansa” -argumentteja esimerkiksi liikennevalojen kohdalla? Miksei Helsingin keskustan liikennevaloja ole vaadittu poistettavaksi? Ovathan ne varsinaista holhoamista, nanny townin tiukkoja rajoitteita, jotka estävät fiksuja ihmisiä ajelemasta kaduilla oman harkintansa mukaan.

Kysymys on rahasta. Liikennevaloihin ei liity voimakkaita taloudellisia intohimoja, minkä vuoksi bisnesmaailmalla ei ole tarvetta hyökätä niitä vastaan. Nanny-puhe keskittyy vain niihin aiheisiin, joihin liittyy jättimäisiä taloudellisia intressejä:

Globaali alkoholibisnes vuonna 2017                     1 300 miljardia US dollaria

Globaali tupakkabisnes 2017                                       663 miljardia dollaria.

Globaali ruokateollisuus (food industry) 2018      3 400 miljardia dollaria.

Suomen budjetti ensi vuodeksi                                      64 miljardia dollaria (57,6 miljardia €)

Nanny state index

Nanny state index on liike-elämän sponsoroima (4) tilasto, johon listataan kaikki EU-maat sen mukaan, kuinka paljon ne säätelevät tupakan, alkoholin ja ruuan myyntiä. Suomi on ollut kärjessä vuosien 2017 ja  2019 indekseissä.

Viime toukokuussa julkaistu Nanny state indeksi herätti laajasti otsikoita. ”Suomi pitää holhousvaltioiden ykköspaikkaa.” Kolmossijalle yltäneessä Virossakin kauhistuttiin, kun valtio holhoaa jo lähes yhtä paljon kuin Suomessa.

Kauppalehden kirjoitus Holhousvaltio Suomi, ylivoimainen ykkönen totesi maamme olevan holhoamisessa omaa luokkaansa: ykkönen kokonaisindeksissä, ykkönen alkoholin verottamisessa, kakkonen sähkötupakan verottamisessa ja nelonen tupakan verottamisessa. Kirjoittaja Olli Herrala ilmoitti kannattavansa vapaata markkinataloutta ja mahdollisimman vähäistä sääntelyä.

Nanny State Indexissä 28 Euroopan maata luokitellaan vapauden perusteella neljään ryhmään käyttäen liikennevalojen värejä. Seitsemän ”vähiten vapaata” (least free) kärkimaata on merkitty punaisella ja vähiten pisteitä saaneet ”vapaimmat” (freest) maat vihreällä.

Nanny indeksin kohdalla on syytä pohtia, kenen vapaudesta on kysymys. Minulle Nanny-taulukon ”vähiten vapaa” tarkoittaa sitä, että näissä maissa tupakka- ja alkoholiteollisuus eivät pääse aivan vapaasti markkinoimaan terveyttä tuhoavia tuotteitaan.

Ehdotan Nanny-taulukkoon pieniä muutoksia. Sen nimeksi muutetaan Responsible State Index, ”Vastuullisen valtion indeksi”. Samalla vaihdetaan värien paikkaa, jolloin Suomi on kunniapaikalla vihreän alueen kärjessä.

Ruoka laahaa perässä

Nanny State-indeksissä Suomen kokonaispisteluku on 49,5 josta lähes kaikki koostuu tupakasta (22,9 pistettä) ja alkoholista (24,3 pistettä).

Ruuan osuus indeksissä on vain 3,3 pistettä. Ne tulevat siitä, että, litraa kohden sokerilimuja verotetaan 0,22 e ja sokerittomia juomia 0,11 e. Tarvetta paljon enempään on, sillä huolimatta kaikesta valistuksesta ja suosituksista ylipainoisten määrä  on jatkuvasti kasvanut. Tällä hetkellä yli puolet Suomalaisista on ylipainoisia, mikä merkitsee melkein 3 miljoonaa kansalaista. Heistä huomattavasti yli miljoona on reilusti lihavia, joilla liikapainoa on vähintään 15 kiloa.

Tässä yhteydessä ei ole tilaa syventyä lihavuuden syihin ja seurauksiin tarkemmin. Tämän kirjoituksen loppuun olen kirjannut blogi-kirjoituksia, joissa aihetta on käsitelty enemmän. Nanny-puheeseen liittyen kuitenkin lyhyt yhteenveto:

Ylipainon yleistyminen ei johdu moraalisesta heikkoudesta, vaan valtavasti lisääntyneestä ruokatarjonnasta. Geeniperimän vuoksi ihmisillä on suuria eroja siinä, miten hyvin ihmiset kykenevät vastustamaan houkuttelevien kaloreiden tarjontaa. Tämän päivän ruokamaailmassa pysyvät normaalipainossa enää ne onnekkaat, jotka ovat vanhemmiltaan saaneet edulliset geenit ja lapsuuden.

Kirjoituksessa Lihavuutta pitää torjua laeilla ja säädöksillä olen koonnut yhteen, mitä tiedetään elintarvikkeiden lihottavuudesta. Tämän tiedon perusteella on mahdollista suunnitella, millä tavoin yhteiskunta voi suojella kansalaisiaan ylimääräisiltä kaloreilta.

Toivon hartaasti, että Suomen Vastuullisen valtion indeksissä ruuan osuus kipuaa mahdollisimman pian samalle tasolle kuin alkoholin ja tupakan.

Ihmiset ryhtyvät vaatimaan suojaa kaloreilta

Samaan aikaan kun Nanny state -tilastonikkarit laskevat indeksejään ja netissä kiihkoillaan ihmisten valinnanvapauden puolesta, tavalliset kansalaiset näyttävät saaneen tarpeekseen.

Syyskuussa julkaistiin viidessä maassa toteutettu kysely, jossa 20 000 kansalaiselta (ikä 18- 64 v) kysyttiin heidän mielipiteitään terveellisen ruuan edistämisestä (5). Kuva kertoo, miten ihmiset vastasivat seuraaviin toimenpide-ehdotuksiin:

• Kielletään epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointi lapsille
• Kielletään lelut yms. pikaruokaloiden lastenruokien yhteydessä
• Rajoitetaan CocaColan, McDonaldsin ym. sponsori-toimintaa urheilutapahtumissa
• Verotetaan sokerijuomia
• Verotetaan sokeripitoisia ruokia

Kuvassa pistää silmään, että kannattavien ryhmä (sininen) on suurin useimpien kysymysten kohdalla. Toimenpiteitä vastustavien (harmaat pylväät) määrä on jokaisen kysymyksen kohdalla pienin. Huomattava osa ei osannut ottaa kantaa (oranssi),  asia ilmeisesti oli monille varsin uusi.

Kysely toteutettiin Australiassa, Britanniassa, Kanadassa, Meksikossa ja USA:ssa. Eniten kannattajia oli Meksikossa, vähiten USA:ssa, mutta sielläkin, maailman johtavassa lihavuus- ja business-maassa, vastustajia oli vähiten.

Monet kyselyyn osallistuneista maista eivät ole erityisen tunnettuja siitä, että ne olisivat valmiit säätelemään lihottavien ruokien kulutusta. Saattaa hyvinkin olla, että esitettyjen toimenpiteiden kannattajia löytyy Suomesta vielä enemmän.

Lihavuusepidemian syitä ja seurauksia

Liikakaloreiden syitä:

Lihavuusepidemian sylttytehtaalla

Lihavuus ei ole itse aiheutettu

Syömisen sietämätön automaattisuus

See-food (näköruoka) houkuttelee syömään

Kaikki syövät isoista annoksista enemmän

Hedelmät voittavat hedelmämehut 6 – 0

Muuttuuko ruokatarjonta yhä lihottavammaksi?

Ylipainon seurauksia:

Lihavuus ja 31 sairautta

 

Käytettyjä lähteitä

1. Parliament UK, Mr Muntz. Opposing the health of towns bill. House of Commons Debates. Hansard’s Parliamentary Debates 1847.
2. Daube M, Stafford J, Bond L. No need for nanny. Tobacco Control 2008;vol. 17: 426-t
3. Magnusson RS. Case studies in nanny state name-calling: what can we learn? Public Health 2015;129:1074-82.
4. Meri Koivusalo: Lobbauksen globalisoituva maailma. Julkaisussa Lobbaus, valta ja terveysala – eurooppalainen näkemys. Lääkärin sosiaalinen vastuu, Transparency International. 2017, s. 4-12.
5. Kwon J, Cameron AJ, Hammond D ym. A multi-country survey of public support for food policies to promote healthy diets: findings from the International Food Policy Study. PMC Public Health 2019;19:1205. Netissä