Syömisen sietämätön automaattisuus

Kaksikymmentä vuotta sitten yhdysvaltalaiset sosiaalipsykologian tutkijat John Bargh ja Tanya Chartrand julkaisivat kirjoituksen ”The unbearable automaticity of being” (Olemisen sietämätön automaattisuus) (1). He ja muut alan tutkijat olivat osoittaneet, että ihmisen tietoisen ajattelun suoituskyky on yllättävän pieni. Sen vuoksi aivomme pyrkivät ohjaamaan monia asioita automaattisesti. Myös syömistä (2). Ja ruuan hankkimista.

Vapaa tahtokin meni

Historian saatossa ihminen on tipahdellut erilaisilta jalustoilta. Johannes Keplerin ja Tyko Brahen jälkeen hän ei enää tallustellut maailmankaikkeuden keskipisteessä, vaan mitättömällä hitusella jossain avaruuden laitamilla. Sitten tuli Darwin, joka pudotti hänet luomakunnan kruunun asemasta eläinten joukkoon.

Nyt ihmisen ylemmyyden viimeinen linnake vapaa tahto on murenemassa. Pari lainausta alan kirjoituksista.

”Kun otetaan huomioon ihmisten ymmärrettävä halu vapaaseen tahtoon ja itsemääräämiseen, saattaa olla vaikea hyväksyä, että suurinta osaa päivittäisestä elämästämme ohjaavat automaattiset tiedostamattomat mielemme prosessit” (1).

”Sen sijaan että tarkoituksella olisimme elämämme tekijöitä, meitä yksinkertaisesti ohjaavat menneet tapahtumat ja kulissien takaiset mielemme masinoinnit” (3).

Kirjoituksessaan Free will and the obesity epidemic yhdysvaltalaiset tutkijat David Levitsky ja Carly Pacanowsky toteavat: ”On myytti, että olemme vapaita valitsemaan mitä syömme. Siksi keskuudessamme on lihavuusepidemia” (4).

Vapaan tahdon myytin romuttuminen voidaan selittää aivojen toiminnalla.

Ajattelun mitätön kapasiteetti

Ihmisaivojen tietoinen työmuisti pystyy käsittelemään vain 40 – 60 bittiä sekunnissa, mikä vastaa lyhyttä lausetta (2,5). Hitauden vuoksi järjestelmän tiedonkäsittelyoperaatiot täytyy suorittaa peräkkäin ja tietyssä järjestyksessä.

Rajallisen ajattelukapasiteetin voit havaita kuuntelemalla asiaohjelmaa radiosta samaan aikaan kun luet tätä artikkelia. Et kykene kunnolla omaksumaan molemmista kanavista virtaavaa informaatiota.

Ajattelun surkeasta kapasiteetista huolimatta ihminen on keksinyt tulen käytön, kehittänyt kirjoitustaidon, luonut suhteellisuusteorian, lentänyt avaruuteen ja voi pröystäillä tekoälyllä. Voimme ajatella luovasti siksi, että pienikokoinen työmuistimme on vapautettu rutiinitehtävistä.

Aivoissamme on toinen järjestelmä, kapasiteetiltaan suuri toimintamuisti, joka hoitaa säännöllisesti toistuvia toimintoja automaattisesti, nopeasti ja tehokkaasti. Systeemi kykenee hoitamaan useita asioita rinnakkain sekunnin murto-osissa (6).

Jo varhaislapsuudessa toimintamuisti automatisoi kävelyn ja äidinkielen puhumisen, jotka ovat monimutkaisia hermojemme säätelemiä suorituksia. Myös päivittäin toistuvat syömisen rutiinit siirtyvät suurelta osin toimintamuistin hoidettavaksi.

Voimme halutessamme ottaa toimintamuistin tehtävät tietoisen työmuistin hoidettavaksi. Emme kuitenkaan halua jokaisella syömiskerralla arvioida onko meidän oikeasti nälkä ja varmistua edessä olevan sapuskan terveellisyydestä, kalorimääristä ja annoskoosta, ja syömisen lopulla arvioida, onko kylläisyytemme aste sopiva. Haluamme ajatella paljon kiinnostavampia asioita.

Syömistapahtuman automaattisuuden vuoksi ympäristössämme olevat ulkoiset tekijät vaikuttavat ruuan valintaan ja syömiseen ilman, että olemme siitä tietoisia. Tästä ei ollut mitään haittaa kivikaudella, kun esi-isämme ja -äitimme iltanuotiolla nauttivat päivällä kerättyä ja metsästettyä syötävää (7). Nykyisessä houkuttelevassa ja ylirunsaassa 24/7 ruokamaailmassa automaattisuus johtaa kaloreiden liikasyömiseen.

Automaatioita ruokakaupassa

Ruoan ostaminen eroaa muiden tavaroiden hankkimisesta ratkaisevalla tavalla. Meissä ei ole vaatteiden, huonekalujen tai elektroniikan ostamiseen ohjaavia geenejä, mutta ravinnon hankkimisessa meitä ohjaavat geenien säätelemät vaistot.

Nämä vaistot etsautuivat aivoihimme jokusen miljoonan vuoden aikana, jolloin ihmissuku hankki ravintonsa luonnosta. Vaistoja ohjaavien geenien ehdoton käsky oli: ”Hanki syötävää, muuten kuolet”. Järjestelmä virittyi varmistamaan riittävän kaloreiden saannin, mutta lihomiselle ei kehittynyt mitään jarruja (7).

Geenini eivät merkittävästi eroa kivikauden ihmisten perimästä. Lähden kaksijalkaisen nisäkäslajin vaistoilla kiertelemään lähistöllä sijaitsevassa supermaketissa.

Yleishuomiona havaitsen sen, mitä tutkimuksetkin kertovat. Asiakkaat ottavat tavaraa eniten ylhäältä laskien 2. ja 3. hyllyiltä, jotka sijaitsevat lähellä silmän korkeutta. Ani harva kumartuu metriä alemmille hyllyille. Tutkimusten mukaan päädyissä sijaitsevista hyllyistä ostetaan selvästi enemmän kuin hyllystöjen välistä (8).

Hyllykäyttäytyminen kertoo, että ruokamarketissa liikutaan jonkin asteinen autopilotti päällä. Hyllyautomaatiot voidaan selittää huomionherättävyydellä. Katse tavoittaa helpommin silmän korkeudella ja hyllyjen päädyissä sijaitsevat tavarat. Hyllykorkeuden suosioon vaikuttaa myös mukavuus ja helppous. Ei tarvitse kumartua eikä kurkottaa.

Vaistot vievät makeisosastolla

Siirryn tarkastelemaan makeisosaston 120 hyllymetriä. Tiedän kiinnittäneeni katseeni nopeammin suklaaseen ja karamelleihin, kuin edellisessä hyllyvälissä oleviin pesuaineisiin. En kuitenkaan huomaa sitä, koska sekunnin murto-osan erot katseen kohdistamisessa voidaan todeta vain erityisillä laitteilla. Ne ovat paljastaneet, että katseemme kiinnittyy nopeammin ruokaan kuin muihin esineisiin. Ruuissakin on eroa. Katseeni tavoittaa vikkelämmin energiatiheät makeiset kuin salaatin, tomaatin tai omenan.

Kymmeniä eri kokoisia ja muotoisia suklaapakkauksia katsellessa tunnen mielihalun heräävän. Näissä bliss point -tuotteissa rasvan, sokerin ja suolan suhteet on kehitetty äärimmäisen miellyttäviksi, ja haluttavuutta on lisätty sopivilla aromeilla. Selviän mielihalusta, koska kauan sitten päätin, etten saa ostaa suklaata kotiin.

Makeisosaston koukuissa roikkuu noin kaksi sataa erilaista makeispussia. Ei ole sattuma, että useimmissa on karkkien sekoituksia – eri värejä, muotoja ja makuja samassa pussissa. Päädyssä on kaareva hyllykkö, jonka läpinäkyvistä lokeroista asiakas voi valita  oman sekoituksensa muovipussiin 44 erilaisesta makeisesta.

Karkkisekoituksia on paljon, koska vaihtelevuus lisää houkuttelevuutta (9). Ilmiö saa selityksensä ajalta, jolloin ihmislaji hankki kaiken ruokansa luonnosta. Evoluutio on voimakkaasti suosinut niitä, jotka söivät vaihtelevia ruokia. Se takasi riittävän monipuolisen ravintoaineiden saannin, ja vähensi mahdollisuutta saada vaarallisia määriä myrkyllisiä aineita yksittäisestä ruuan lähteestä.

Vaihtelun suosiminen on voimakas vaisto. Pelkkä näkeminen riittää. Vaikka tiedät, että värikkäitä karkkeja sisältävän pussin kaikissa makeisissa olisi sama sisältö, värikirjo houkuttele ostamaan.

Isojen pakkausten automatiikka

Palatkaamme vielä esivanhempiimme, jotka söivät luonnosta kerättyä ruokaa. Jos silloin oli tarjolla kahden kokoisia ruoka-annoksia, oli äärimmäisen tyhmää valita pienempi. Ne jotka järjestelmällisesti tunsivat vetoa suuriin ruoka-annoksiin pärjäsivät paremmin. Olemme näiden menestyjien jälkeläisiä. Isojen annosten suosiminen on voimakkaimpia syömiseen liittyviä vaistoja (10,11).

Karkkiosastolla noin 90 prosenttia pusseista sisältää makeisia 300 gramman molemmin puolin, eli niissä on energiaa tuhannen kilokalorin pinnassa tai yli. Noin 10 prosenttia on alle 200 gramman, pari kolme pussia alle sadan gramman.

Siirryn suolaisten naposteltavien alueelle. Perunalastuissa ja muissa vastaavissa tuotteissa yleisin annoskoko grammoissa on sama kuin makeisilla, 300 gramman tuntumassa. Koska niiden energiatiheys on suurempi kuin karkkien, energiaa voi pussia kohden olla yli 1600 kcal. Yli puolet päivän energiantarpeesta.

Kauppias pyrkii pitämään hyllyillä tuotteita, jotka menevät kaupaksi. Isojen karkki- ja sipsipussien dominointi hyllyillä kertoo, että kaupan asiakkaat ostavat niitä paljon enemmän kuin pienempiä pusseja.

Ei ole sattuma – suola janottaa -, että suolaisten naposteltavien hyllyjä vastapäätä ovat virvoitusjuomien rivistöt. Joukossa on onneksi kalorittomasti makeutettuja juomia. Kaikki ovat 1,5 litran pulloja. Puolen litran pulloja löytyy vain jääkaapista.

Isojen pakkausten suosimiseen vaikuttaa myös ”edullinen” hinta. Sipsien kilohinta isossa pussissa voi olla 40 % edullisempi kuin pienimmässä pussissa. Virvoitusjuomissa 1,5 litran pullossa litrahinta on melkein puolet vähemmän kun 0,5 litran pullossa.

Kun ottaa huomioon, että suurimmalla osalla suomalaisia on painon kanssa ongelmia, isojen pakkausten ”edullisuuden” arvio ilmeisesti hoidetaan automaattisesti toimintamuistin uumenissa. Työmuistissa ei ole ollut tilaa seuraavalle järkeilylle: ”Pieni karkkipussi, sipsipussi tai limupullo maksaa aina vähemmän kuin isompi. Niitä ostaessa säästän rahaa ja vältän turhia kaloreita.”

Viimein siirryn kassajonoon. Katseeni kohdistuu väkisin esillä oleviin makeisiin (12). Ajattelen tutkimusta, jonka mukaan houkuttelevan ruoan vaivaton tavoittaminen lisää syömistä (13). Jos syötävää on käsivarren mitan päässä, sitä otetaan paljon useammin kuin parin metrin etäisyydellä olevaa. Makeisia ei olisi kassoilla, ellei toimintamuistin ohjaama käsivarsi usein ojentuisi ottamaan.

Automaatiot hyötykäyttöön kotona

Ruokaa ostaessasi automaatiot johtavat usein turhiin kaloreihin, mutta kotona voit ruokasisustuksella (14) ohjata toimintamuistia terveelliseen syömiseen.

Hedelmien energiatiheys on vain kymmenesosa makeisten ja 1/13 perunalastujen tiheydestä. Niiden lisääminen auttaa painonhallinnassa ja on muutenkin terveellistä. Siis näkyvimmälle paikalle kotona.

Houkuttelevuutta lisää riittävää määrä ja vaihtelevuus – useita hedelmiä kulhossa. Menekkiä kasvattaa syömisen helppous. Valmiiksi syömispaloiksi pilkottuja hedelmiä popsitaan enemmän kuin kokonaisia.

Jos kaupasta on tullut ostettua lihottavia elintarvikkeita – makeisia, sipsejä, juustopalloja, keksejä, sokeripitoisia juomia – viisas ruokasisustaja sijoittaa ne turvaan automaatioilta. Kaappiin siten, etteivät ne osu silmiin ovea avatessa.

Sama periaate jääkaappiin sijoittelussa. Energiatiheät juustot, makkarat, pizzaslicet jne. katseelta piiloon. Vihanneslaatikkoon, läpinäkymättömään rasiaan tai alumiinifolioon.

* * *

Lopuksi kuva Helsingin Ruskeasuon kaupunginosan ruokakaupasta 1950-luvulta. Pieni valikoima, herkkujen vähyys ja suurten pakkausten puuttuminen suojelivat liioilta kaloreilta.

Entisajan ruokakauppa oli kaloriturvallinen myös siksi, ettei alitajuinen toimintamuisti päässyt vaikuttamaan ostoksiin. Ne olivat koko ajan tietoisen työmuistin hallinnassa, koska jokainen ostettava tuote lausuttiin ääneen myyjälle.

Valintamyymälät alkoivat Suomessa yleistyä runsas viisikymmentä vuotta sitten. Vähitellen syntyivät nykyiset supermarketit. Lihavuusepidemia käynnistyi 1980-luvulla. Kaloreita saadaan yhä enemmän, sillä ylipainoisten suomalaisten määrä kasvaa edelleen.

Usein ihmetellään, miksi ihmiset tekevät ruokamarketissa huonoja päätöksiä.

Kysymys on virheellisesti muotoiltu. Tämän päivän ruokamarketissa lihottavia elintarvikkeita siirtyy ostoskärryyn ilman mitään päätöksiä.

Kirjallisuutta

1. Bargh JA, Chartrand TL. The unbearable automaticity of being. American Psychologist 1999;54:462-471.
2. Cohen DA, Farley TA. Eating as an automatic behavior. Prev Chr Dis 2008; 5: 1-7.
3. Shariff AF, Vohs KD. The world without free will. Sci Am 2014;310:76-9.
4. Levitsky DA, Pacanowski CA. Free will and the obesity epidemic. Public Health Nutrition 2011;15:126-
5. Tanila H. Miten muisti toimii? Suomen Lääkärilehti 2014;69;3451-7.
6. Riitta Hari ym. Ihmisen mieli. Gaudeamus 2015.
7. Lieberman Daniel. The Story of the human body. Penguin books 2013.
8. Cohen DA, Lesser LI. Obesity prevention at the point of purchase. Obes Rev 2016;17:389-96.
9. Willcox M. The business of choice. Marketing to consumers instincts. Kirja 2015.
10. Ledikwe JH, Ello-Martin JA, Rolls BJ. Portion sizes and the obesity epidemic. J Nutr 2005;135:905-9.
11. Herman CP, Polivy J, Pliner P, Vartanian LR. Mechanisms underlying the portion-size effect. Physiol Behav 2015; 144: 129-36.
12. Cohen DA, Babey S. Candy at the cash register – a risk factor for obesity and chronic disease. New Engl J Med 2012;367:1381-3.
13. Maas J, de Ridder DTD, de Wet E, de Wit JBF. Do distant foods decrease intake? The effect of food accessibility on consumption. Psychol Health 2012;27:59-73.
14. Ruokasisustus-sanan olen lanseerannut kirjassani Vähennä kaloreita ilman dieettiä. Kustannus Oy Duodecim 2015.