Blogisivustoni kautta minuun otti yhteyttä mieshenkilö, joka halusi kiinnittää huomiota usein käyttämääni sanapariin ”normaali paino”.
”Humanistina tekisin sinulle kysymyksen, onko sana normaali pätevä käsite. Vaikka puhuttaisiin kansanterveydestä, yksittäinen ihminen saattaa poimia juuri tuon yhden sanan ’epänormaali’ ja suhteuttaa sen itseensä. Jos ylipainoinen kokee olevansa ’epänormaali’, siitä ei seuraa mitään hyvää.”
Humanistin kommentti sai ajatukseni rullaamaan. Käyttämäni ”normaali paino” ei taidakaan olla järkevä. Se saattaa olla jopa haitallinen, jos ylipainoiset kokevat itsensä epänormaaleiksi.
Normaali paino alkoi tuntua muutenkin epäsopivalta.
Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle normaali seuraavat merkitykset: ”tavanomainen, tavallinen, säännönmukainen, säännöllinen, odotuksenmukainen, oikea, hyväksyttävä.” Mikään niistä ei sovi kuvaamaan ”normaalin” painoindeksin aluetta 18,5 – 25.
Koska tällä hetkellä enemmän kuin puolet suomalaisista on ylipainoisia, ”normaalin” painon alue ei ole tavanomainen, tavallinen, säännönmukainen eikä odotuksenmukainen. Sanat oikea ja hyväksyttävä ovat aivan mahdottomat, eihän paino saa olla mikään moraalikysymys.
Päätin ryhtyä käyttämään sanan ”normaali” sijaan sanaa ”terveellinen” aina silloin, kun se on luontevaa. Uusi käytäntö alkoi pian tuntua paremmalta.
Painotaulukoista painoindeksiin
Kun 70-luvulla nuorena lääkärinä tapasin potilaita Meilahden sairaalassa, painon arviointiin käytettiin painotaulukkoja. Niissä annettiin eri pituisille ihmisille normaalin painon rajat. Taulukoissa oli kolme eri ryhmää, ”hoikkarakenteisille, tavallisille ja tanakkatekoisille” (1).
Taulukot pohjautuivat suurten henkivakuutusyhtiöiden valtaviin tilastoihin. Niiden perusteella voitiin päätellä, missä painossa ihmiset parhaiten pysyivät terveinä. Normaalin painon määrittely ei ole ollut mikään tutkijoiden omassa porukassa sopima ”paras paino”, vaan se perustui todellisiin terveellisyystietoihin.
Painoindeksi tuli käyttöön 1980-luvulla ja syrjäytti nopeasti painotaulukot. Uusi tapa arvioida ei muuttanut painon raja-arvojen perusteita mitenkään, ne pohjautuvat edelleenkin tietoihin terveellisyydestä. Painoindeksissä terveellisen painon yläraja 25 vastaa melko tarkasti tanakkarakenteisen ihannepainon ylärajaa vanhoissa taulukoissa.
Tutkimuksissa saadut terveellisen painon arvot ovat kymmenien tuhansien ihmisen keskiarvolukuja. Ne kuvaavat riittävän hyvin useimpien painotilannetta, mutta ei kaikkien kohdalla, koska me ihmiset olemme niin kovasti erilaisia. Pelkkä painoindeksi ei kaikilla anna riittävän luotettavaa kuvaa terveellisyydestä. Tämä selviää, kun katsomme panoindeksiä hieman tarkemmin
Painoindeksin tarkastelua
Kuvassa näkyy painoindeksin ”normaali” alue 18,5 – 25 ja sen ylittävä osa painoindeksiin 30 asti. Painoindeksin raja-arvojen kohdalla kolme kilolukemaa kuvaavat 170 cm pituisen henkilön painoa.
Entisen ”normaalin”, nykyisen terveellisen painon, alue on lohdullisen laaja, 19 kiloa. Siihen mahtuu eri muotoisia ja rakenteisia ihmisiä. Mutta tämäkään vaihteluväli ei riitä. Terveellistä painoa kuvaava vihreä palkki jatkuu katkoviivana ylipainon puolelle, koska tietyissä tilanteissa siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin.
Naisilla lantion ja reisien tienoille kerääntynyt liika rasvakudos on erilaista kuin muualla. Se ei millään tavalla häiritse aineenvaihduntaa, vaan näyttää jopa lisäävän terveyttä. Jos rasvakudosta on kertynyt tavallista enemmän alavartaloon, terveys on useilla mittareilla arvioiden parempi kuin naisilla, joiden painoindeksi alle 25 (2).
Treenatut lihakset ovat toinen tilanne, jossa painoindeksi voi terveellisesti kohota ylipainon puolelle. Lihasmassaa on niin paljon, että se nostaa reilusti vaa´an lukemaa. Laskin kerran erään Suomen mestaruuden voittaneen miesten lätkäjoukkueen painoindeksien keskiarvon, joka oli 26,5 (3).
Painoindeksi-kuvassa on punainen katkoviiva, joka sijaitsee terveellisen painon puolella. Se muistuttaa siitä, että joskus tälläkin alueella paino voi olla epäterveellinen. Hentorakenteisella mutta perimän vuoksi vyötärölihavuuteen taipuvaisella voi vatsaontelossa olla liikaa rasvaa, vaikka painoindeksi jää alle 25. Sen seurauksena verensokeri voi nousta ja aineenvaihduntaan tulla muitakin häiriöitä.
Uskon että terveellisestä painosta puhuminen paremmin kuin ”normaali paino” auttaa ymmärtämän, ettei painoindeksin raja 25 ole mikään kiveen hakattu tarkka totuus. Sen ylittyminen ei aina ole haitallista eikä alittuminen aina takaa terveellisyyttä.
Vielä onnistuneempi terveellinen paino on silloin, kun puhutaan vyötäröstä
Terveellinen vyötärö
Vyötärön ympärys kertoo tarkemmin terveydestä kuin painosta ja pituudesta laskettu painoindeksi. Mikä parhainta, vyötärön mittaaminen on yksinkertainen toimitus, jonka jokainen voi tehdä kotona.
Seiso alushoususillaan ja etsi käsin molemmista kyljistä lantioluiden yläreuna. Sen yläpuolella – ennen alinta kylkiluuta – on pehmeä kohta. Aseta mittanauha siten, että se molemmissa kyljissä asettuu pehmeän kohdan päälle. Kevyt uloshengitys ja katso mittanauhan lukema.
Edellä kerrotuissa vihreän ja punaisen katkoviivan tilanteissa mittanauhalla on mahdollista saada tarkempaa tietoa.
Jos naisella painoindeksi on yli 25 ja liikakilot sijaitsevat alavartalossa (kuva), vyötärön ympärys alle 90 cm varmistaa terveellisyyden.
Silloin kun painoindeksi on alle 25, mutta vatsan seutu alkaa pullistua, vyötärö naisella yli 90 cm ja miehellä yli 100 cm viittaa liikarasvaan vatsaontelossa.
Vyötärön mittaustuloksen terveellisyyden arvioinnissa kannattaa käyttää tervettä järkeä. Ei ole paljoa eroa sillä, onko vyötärön ympärys naisella 89 vai 91 tai miehellä 99 vai 101 senttiä. Mutta jos raja-arvo ylittyy useita senttejä, on hyvä miettiä omaa terveyttä.
Silloin kuin vyötärö on liian pullea, muutamalla yksinkertaisella tutkimuksella voidaan selvittää, onko se jo vaikuttanut terveyteen. Verenpaine, sokerirasituskoe, veren rasva-arvot ja maksakoe ALAT kertovat missä mennään. Jos niissä on selvästi kohonneita arvoja, painosi ei ole terveellinen.
Vielä ihmisen fysiologiaan liittyvä hyvä uutinen: Laihtuessa liikarasva hupenee vatsaontelosta ja maksasta paljon nopeammin kuin ihon alta. Vyötärölihavuudessa terveys kohentuu jo muutaman kilon laihtumisella.
Lopuksi
Tässä jutussa liikutaan painoindeksin 25 lähimaastossa. Painoindeksistä 30 ylöspäin ylimääräistä rasvakudosta on 170 cm pituisella jo yli 15 kiloa. Tämän asteinen ylipaino tuskin koskaan voi syntyä pelkällä alavartaloon kertyneellä rasvakudoksella. Kun painoindeksi ylittää 30, ei enää voi puhua terveestä painosta, koska lähes kaikilla rasvakudosta alkaa vatsaontelossakin olla liikaa. Tässä on geeneistä johtuen suuria aste-eroja, mikä selittää sen, että joillakin teveyshaitat ilmaantuvat nopeammain kuin toisilla.
Käytettyjä lähteitä
- Painotaulukot löytyvät mm. kirjasta: Rautavaara T. Syömällä solakaksi. Otava. Useita painoksia, ensimmäinen 1951.
- Swarbrick MM. A lifetime on the hips: programming lower-body fat to protect against metabolic disease. Diabetes 2014;63:3575-7.
- Hämeenlinnan pallokerho 2006, painotiedot internetistä.
Siis tää oli aivan mahtava kirjotus! Olet todella lahjakas kirjoittaja ja osaat luoda arkipäiväisiinkin asioihin uudenlaisia ja kiinnostavia näkökulmia. Juuri tälläisien tekstien lukemisesta nautin!
Miksi rintojen kokoa/painoa ei huomioida laskuissa?
Kiinnostava kysymys. Painoindeksiä kokevissa tieteellisissä teksteissä tai oppikirjoissa en ole koskaan nähnyt mainintoja rintojen painosta. Wikipediassa on hyvä kirjoitus rintarauhasista, sen mukaan naisen rinnan koko on keskimäärin noin puoli kiloa. Tässä on luonnollisesti paljon vaihtelua, isossa kuppikoossa rinnan paino varmaankin voi olla yli kilon.
Rinnat siis hieman vaikuttavat painoon, mutta minusta on hyvä, ettei rintoja huomioida painoindeksissä. Se tarpeettomasti mutkistaisi painon arviointia ja korostaisi virheellisellä tavalla sitä, että painonindeksin lukuarvo voisi olla jokin tarkka terveyden mittari.
Hyvä uusi näkökulma! Otan heti omassa työssäni tämän terveellisen painon -käsitteen käyttööni. Taas meni diat uusiksi!
Kiitos!