Olipa kerran maa, jossa oviteollisuus ryhtyi madaltamaan ovia. Pisimpien ihmisten päät kolahtelivat yläkarmiin.
Vuosien mittaan ovet madaltuivat lisää. Tultiin aikaan, jolloin ovien korkeus oli pienempi kuin ihmisten keskipituus. Suurin osa valtakunnan asukkaista sai kuhmuja päähänsä.
Päävammojen vuoksi päivystyspoliklinikat ruuhkautuivat. Kolauttelijoita syytettiin itse aiheutetusta sairaudesta ja sairaanhoitokulujen huimasta noususta. Mikseivät he viitsineet kumartua ovista kulkiessaan! Heidän tulisi itse maksaa päävammojen hoitokustannukset.
Maassa järjestettiin valistuskampanjoita, joissa ihmisiä neuvottiin: muista kumartua joka kerta ovista kulkiessa. Pahimmille kolauttelijoille tarjottiin ovessakulun kursseja. Päävammat eivät vähentyneet. Ihmiset kulkivat ovista ajatuksissaan, jutellen toverinsa kanssa, tai huomion vei näkökenttään ilmestynyt kiinnostava kohde. Kops, kops.
Yleinen käsitys oli, että kolauttelijoilta puuttui itsekuria ja että heidän tahdonvoimansa oli luvattoman heikko.
Jotkut intellektuellit toivat esille, ettei pään kolauttelu voinut johtua itsekurin vähenemisestä. Ennen ovien madaltamista ihmiset olivat aivan samanlaisia kuin nyt. Päävammat eivät johtuneet ihmisistä vaan liian matalista ovista.
Nämä valtavirrasta poikkeavat näkemykset eivät saaneet yleistä kannatusta. Maan eduskunta ei laatinut lakia ovien muuttamiseksi normaalikorkuisiksi. Ovista selviytyminen jäi yksittäisten kansalaisten huoleksi.
Pään kolauttajia alettiin pitää tahdonvoimattomina luusereina. Vähitellen he itsekin alkoivat uskoa, että ovat syypäitä päävammoihin. Näillä kyykytetyillä ihmisillä ei tähän päivään mennessä ole ollut rohkeutta vaatia ovien palauttamista alkuperäisen korkuisiksi.
* * *
Olipa kerran maa, jossa elintarvikkeet alkoivat muuttua lihottaviksi. Osalle ihmisiä alkoi kertyä ylipainoa.
Vuosien mittaan lihottavia ja houkuttelevia elintarvikkeita ilmaantui yhä enemmän. Lihavien ihmisten määrä kasvoi, kunnes suurin osa valtakunnan asukkaista oli ylipainoisia.
Lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi terveyskeskukset ja sairaalat kuormittuivat. Ylipainoisia syytettiin itse aiheutetuista sairauksista ja sairaanhoitokulujen huimasta noususta. Mikseivät he viitsineet ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä syömään terveellisemmin! Heidän tulisi itse maksaa ylipainosta johtuvat hoitokustannukset.
Maassa järjestettiin valistuskampanjoita, joissa ihmisiä neuvottiin muuttamaan ruokatottumuksiaan. Osalle tarjottiin painonhallinnan ohjausta. Näistä huolimatta lihavien ihmisten määrä jatkoi kasvuaan. Kukaan ei halunnut olla ylipainoinen, mutta ylitankkaukseen virittäyneet geenit ja ympärillä houkuttevevat kalorit saivat yliotteen.
Yleinen käsitys oli, että ylipainoisilta puuttui itsekuria ja että heidän tahdonvoimansa oli luvattoman heikko.
Jotkut intellektuellit toivat esille, ettei lihominen voinut johtua itsekurin vähenemisestä. Ihmiset ovat nyt aivan samanlaisia kuin ennen lihavuusepidemian käynnistymistä. Lihominen ei johtunut ihmisistä vaan liian lihottavista ruoista.
Nämä valtavirrasta poikkeavat näkemykset eivät saaneet yleistä kannatusta. Maan eduskunta ei säätänyt lakeja, jotka olisivat suojelleet liiallisilta kaloreilta. Ylipainosta selviytyminen jätettiin yksittäisten kansalaisten huoleksi.
Lihavia alettiin pitää tahdonvoimattomina luusereina. He alkoivat uskoa, että ovat itse syypäitä lihomiseensa. Näillä kyykytetyillä ihmisillä ei tähän päivään mennessä ole ollut rohkeutta vaatia ruokamaailman muuttamista takaisin vähemmän lihottavaksi.
Syventävää luettavaa
Lihavuuden yleisyys Suomessa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedote
Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta.
Lihavuuteen liittyviä sairauksia
Stigma, lihavien syrjintä. Meta-analyysi
Lihavuuden yleistyminen ei johdu heikentyneestä tahdonvoimasta tai itsekurista.
Kiitos kirjoituksesta – ajatuksia herättävä metafora.
Tämän jatkeeksi osuu hyvin luontevasti seuraava kirjoitus:
https://aijalaitinen.com/2018/12/13/mielikuvilla-myyntia-%E2%88%92-hyvinvoinnin-kustannuksella/
Ruokapolitiikkaan nimenomaan hyvinvoinnin näkökulmasta tulisi Suomessa panostaa paljon nykyistä enemmän. Ajattelu tulisi Pekka Puskaa referoiden vaihtaa pöydältä pellolle eli tuotetaan ja tuetaan sitä ruokaa mitä haluamme ihmisten syövän.
Sama logiikka kuin työttömyysturvssa. Se kohtelee kaltoin niitä jotka eivät ole tarkkana eivätkä tiedä kaikkea siitä: Maksat pakollisia vakuutusmaksuja joilla ansiosidonnainen kustannetaan, mutta et ole oikeutettu näillä maksuilla kustannettuun korvaukseen, jos et ole huomannut liittyä kassaan.