Pyöräilin Helsingin Hakaniemen torille ja poikkesin kauppahalliin. Omenaostosten jälkeen alkoi nälättää, mutta hallin ruokapisteistä ei löytynyt mieleistä syötävää. Suuntasin keskustaan, ja jo alkumatkalla nälkä yhtäkkiä hävisi kokonaan. Kävin Sievi Shopissa, ostin uudet kumisaappaat ja tutustuin uteliaana kenkähyllyjen tarjontaan. Nälkä pysyi edelleen poissa.
Mutta kotiin polkiessa jo Eduskuntatalon kohdalla nälän tunne yhtäkkiä palasi niin voimakkaana, että ryhdyin etsimään ruokapaikkaa.
Töölön kisahallin lähistöllä menin Hesburgeriin. Tiskillä ranskalaisten tuoksussa ja suuria ruokakuvia katsellessa nälkä hyppäsi pilviin. Siinä fysiologisessa tilassa ostin suurimman mahdollisen annoksen – megahampurilaisen – plus ranskalaiset ja kalorittoman juoman. Ennen kuin iskin kiinni annokseen, lähetin siitä perheelle kuvan tekstillä ”Liian nälkäisenä lounaalle, 1350 kcal”.
Siinä vaiheessa kun hampurilaiskääreessä oli vielä tavaraa ja paperitaskussa muutama ranskalainen, maha alkoi olla täysi. Mutta eihän ruokaa voinut jättää syömättä. Heitin ranskalaiset suuhun ja tahmaisin sormin kaavin hampurilaispaperin tyhjäksi.
Vilkaisin kännykkää, tytär oli vastannut kuvaviestiini ”Oho! Pitää varoa, ettei vuoda tiedotusvälineille”.
Olin aivan haltioissani! Lyhyessä ajassa olin saanut käytännön oppitunnin nälästä, kylläisyydestä ja epäterveellisiin ruokiin liittyvistä mielikuvista.
Hampurilaiset ja ranskalaiset ovat oikeasti epäterveellisiä. Kun niillä sammuttaa nälkänsä, kaloreita tulee yli kaksi kertaa enemmän kuin perinteisistä suomalaisista ruuista, esimerkiksi lihapulla/perunasose/porkkana -annoksesta.
Terveellistä syömistä kuvaavan ruokapyramidin huipussa on alue nimeltä ”sattumat”. Kun tarkkaan katsoo, sieltä löytyy pikaruokia ja muuta epäterveellistä. Ravitsemuksen asiantuntijoilta on ollut äärimmäisen viisasta jättää terveelliseen viikko-ohjelmaan suositus syödä silloin tällöin myös vähemmän terveellistä. Tätä ohjetta onneksi enemmistö suomalaisista noudattaa.
Kun on selvitetty koko ikänsä terveessä painossa pysyneiden syömistottumuksia, valtaosa kertoo viikoittain herkuttelevansa. Samaa kertovat ne suomalaiset, jotka laihduttamisen jälkeen ovat onnistuneet pysymään uudessa painossa. Luulen että he ovat onnistuneet juuri siksi, että syömistottumuksiin on jäänyt sopivasti herkuttelua.
Tyttäreni viesti oli huumoria, mutta niin osuva siksi, että siinä oli totta toinen puoli. Olisin nolostunut, jos joku tuttu olisi sattunut näkemään minut megahampurilainen edessäni. Siihen ei olisi mitään aihetta. Nyt vaan sattui olemaan se hetki viikosta, kun nautin terveellisen ruokapyramidin kärkiosan suosittelemia tuotteita.
Ruokahalusta päivä opetti taas kerran, miten se vaihtelee tilanteen mukaan. Hallissa nälkä heräsi ruokahyllyjä ja ravintolapöytiä katsellessa. Keskustaan pyöräillessä nälkä nopeasti hävisi, mutta heräsi voimakkaana kotimatkan alkaessa. Hampurilaispaikan tiskillä, ranskalaisten tuoksun ja suurten korkealaatuisten annoskuvien stimuloimana nälkä yhtäkkiä yltyi huippuunsa ja sai minut ostamaan suurimman annoksen. En yhtään ihmettele, jos hampurilaisravintoloissa on salatuulettimia, jotka puhaltavat uppopaistettujen perunoiden sulotuoksuja tiskin suuntaan.
Viisaammin varustautuneena olisin voinut välttyä ylilyönniltä. Minua fiksummat perheenjäsenet selviävät kesken kaiken ilmaantuvasta nälästä kuljettamalla mukana aina jotain pientä syötävää, esimerkiksi sämpylän. Näin he estävät nälän yltymisen kiljuvaksi kunnes ehtivät terveellisen ruoan äärelle
Hampurilaispaikassa sain vielä kokea, miten kylläisyyskin on venyvä käsite. Vaikka maha tuntui sopivan täydeltä, en voinut jättää hampurilaisen viimeisiä osia syömättä. En vaikka paperiin niljaantuneissa kappaleissa ei enää ollut mitään herkullista. Tämän taustalla vaikuttaa voimakas synnynnäinen vietti syödä enemmän isoista annoksista. Myös kotona lapsena opittu ”syö lautanen tyhjäksi” voi alitajunnasta pyrkiä esille.
