Heinäkuussa ravitsemusterapeutti Leena Putkonen kertoi Helsingin sanomien kolumnissaan kuulleensa satoja kertoja, miten julmalta perheenjäsenen, koulukaverin tai puolison painon kommentointi on ylipainoisesta asiakkaasta tuntunut. Sen jälkeen Mielipide-sivulla yhteiskuntatieteiden maisteri Marja Wiik ehdotti, että läheiset enemmän puuttuisivat toisen ylipainoon. Tähän filosofian maisteri Helena Martikainen ilmoitti suuttuvansa, jos hänen miehensä huomauttelisi painosta. Hieman myöhemmin ylipainoisten hoitoon perehtynyt psykoterapeutti Susanna Anglé kirjoitti, että ylipainosta huomauttelu ei tehoa, koska paino ei ole tahdonalainen asia (1).
Näissä puheenvuoroissa käytetyt sanat kommentointi ja huomauttelu tuovat mieleen ”sinun kyllä tulisi tehdä jotain ylipainollesi” -tyyppiset lohkaisut. Tämän tapaiset kommentit eivät auta ketään ylipainoista, vaan pahoittavat hänen mielensä. Tilanne pahenee entisestään, jos joku ryhtyy toistuvasti huomauttelemaan painosta.
Mutta löytyisikö jokin rakentava tapa ottaa toisen ylipaino puheeksi? Tarvetta siihen on, sillä huomattava osa ihmisistä ei tunnista omaa tai lastensa ylipainoa.
Vanhemmat eivät näe oman lapsen ylipainoa
Monet vanhemmista pitävät ylipainoista lastaan normaalipainoisena, sitä useammin mitä pienempi lapsi on kyseessä.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa ylipainoisten 2-vuotiaitten vanhemmista melkein kaikki (96 %) pitivät pilttinsä painoa sopivana (just about right). 5-vuotiaitten kohdalla heitä oli 87 % (2).
Suomessa on saatu vastaavia lukuja. Lastenlääkäri Nina Vuorelan tutkimuksessa ylipainoisten 5-vuotiaitten lasten vanhemmista runsas 80 % arvioi lapsen painon normaaliksi (3). Vastaava luku 11-vuotiaiden ylipainoisten kohdalla oli 40 %. Esikouluikäisten painon vanhemmat arvioivat väärin useammin tytöillä (kuvassa punainen pylväs), 11-vuotiaiden kohdalla pojilla (sininen pylväs).
Oman painon arvio usein pielessä
Lihavuuteen liittyvissä väestötutkimuksissa on kysytty tutkittavien itsensä käsityksiä omasta painosta. Monet ylipainoisista eivät ole olleet tietoisia liikakiloistaan.
Suuressa yhdysvaltalaisessa aineistossa (4) lievän ylipainon alueella (painoindeksi 25-30) kaksikymmentäyksi prosenttia ja reilusti lihavista (painoindeksi yli 30) naisista neljä prosenttia pitivät itseään sopivan painoisena (about right). Miehillä luvut olivat suuremmat, 46 % ja 12 %.
Suomessa tulokset ovat saman suuntaiset. Edellä mainitussa Vuorelan tutkimuksessa kysyttiin myös vanhempien käsityksiä omasta painosta (kuva). Ylipainoisista äideistä 16 % ja isistä melkein puolet (48 %) arvioivat itsensä normaalipainoiseksi.
Kyvyttömyys arvioida omaa painoa on nähtävissä jo hyvin nuorena. Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa 13 – 15 vuotaista ylipainoisista pojista melkein puolet (47 %) ja tytöistä kolmasosa (32 %) piti painoaan about the right (5).
Oman ylipainon heikon tunnistamisen yhtenä syyksi on arveltu median tapaa julkaista ylipainoa käsittelevissä kirjoituksissa hyvin lihavien ihmisten kuvia (5). Niistä ihmisille saattaa välittyä käsitys, että ylipainon lääketieteelliset kriteerit edellyttävät poikkeuksellisen korkeaa painoa
Sukupuolten väliset erot voidaan selittää erilaisilla vartalon ihanteilla. Naisissa arvostetaan hoikkuutta, miehissä lihaksikkuutta. Monet miehet tulkitsevat liikapainon lihaksiksi tai muuksi miehekkääksi ”massaksi”.
Ottaako vai eikö ottaa puheeksi?
Lääkärin urani aikana tapasin monia potilaita, jotka kiitollisena muistelivat sitä lääkäriä, joka oli ottanut puheeksi heidän ylipainonsa. Sen seurauksena he olivat havahtuneet hankkiutumaan liikakiloistaan eroon.
Lääkärille painon puheeksi ottaminen on ammattiin liittyvää velvollisuus, koska ylipaino uhkaa monella tavalla terveyttä. Tilanne on kokonaan toinen, kun lähiympäristössä on tuttava, ystävä tai sukulainen, joka aivan ilmeisesti ei tajua olevansa tietoinen omasta tai lapsensa ylipainosta. Haluaisit aidosti auttaa, mutta miten voisit ottaa puheeksi hänen painonsa? Tai hänen lapsensa painon.
Aiheesta löytyy psykologien pohdintoja. Psychology today -sivustolta löytyy seuraavia ohjeita: On turvallisempaa keskittyä enemmän terveyteen kuin kehon kokoon. Epäterveellisen syömisen kommentointi ei auta ketään. On parempi puhua painosta kuin ylipainosta tai lihavuudesta. Älä ryhdy antamaan laihdutusohjeita, ellei toinen kysy niitä.
Nämä neuvot saattavat olla hyödyllisiä, mutta vaikeampaa on arvioida missä tilanteessa ja millä sanoilla asian voisi ottaa puheeksi.
Yksi mahdollisuus voisi olla johdattaa ystävä tai sukulainen itse selvittämään painonsa. Jos hän tavalla tai toisella epäsuorasti viittaa painoon – vaatteet kiristävät, raskasta nousta portaita – hänet voi ohjata Terveyskirjaston painoindeksi-artikkeliin. Sen laskurin avulla ylipainoinen saa puolueetonta tietoa painostaan. Vastaavasti vanhemmat voivat tarkistaa lapsensa painoindeksin.
Etsikäämme esimerkkejä rakentavasta painon puheeksiotosta
En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa jonkun tuttavan, ystävän tai sukulaisen puheeksiotto olisi auttanut jotakuta onnistuneeseen laihduttamiseen.
Minusta on todennäköistä, että näitä hyviä esimerkkejä on. Niistä vaan ei julkisuudessa puhuta.
Loukkaava painon kommentointi on yleistä ja on nykyään paljon esillä. Hyvä niin, toivottavasti se saadaan vähenemään. Mutta tämä törky saattaa peittää alleen helmiä, esimerkkejä painon puheeksiotoista, jotka ovat johtaneet onnistuneeseen laihduttamiseen.
Näiden helmien avulla voisivat löytyä ne tilanteet ja sanat, joiden avulla hyvää tarkoittava lähimmäinen voisi rakentavalla tavalla herättää ylipainoisen ystävän tai sukulaisen huolehtimaan painosta.
Hesari voisi laajentaa kesän aikana käytyä keskustelua negatiivisesta ylipainon huomauttelusta positiiviseen suuntaan. Se voisi etsintäkuuluttaa ihmisiä, joiden kohdalla ystävien tai sukulaisten rakentava ylipainon puheeksiotto on saanut aikaan hyvää.
Kirjallisuutta
- Kirjoitukset ilmestyneet Helsingin Sanomissa 12.7. – 22.7.2018
- Berggren S, RoswallJ, Alm B ym. Parents with overweight children two and five years of age did not perceive them as weighing too much. Acta Paediatr 2017 Dec 6. doi: 10.1111/apa.14174.
- Vuorela N, Saha M-T, Salo MK. Parents underestimate their child´s overweight. Acta Paediatr 2010;99:1374-9.
- Burke MA, Heiland FW, Nadler CM. From”overweight” to ”about right”; evidence of a generational shift in body weight norma. Obesity 2010;8:1226-34.
- Jackson SE, Johnson F, Croker H, Eardler J. Weight perceptions in a population sample of English adolescents: cause for celebration or corcern? Int J Obes 2015;39:1488-93.
