Kielitoimiston sanakirja: kurittaa rangaista (ruumiillisesti), ojentaa. Kurittaa lasta, koiraa.
Painon kurittaminen on yleistä. Googlessa sanapari ”paino kurissa” löytää 7000 osumaa.
Media rakastaa sanaa kuri. Iltapäivälehdissä ”kurissa” antaa Googlessa antaa runsaasti osumia, listan alkupäässä kaikki liittyvät painoon. ”Paino kurissa” -sanapari löytyy monista muistakin paikoista, esimerkiksi Kotiliedestä, Vauva-lehdestä ja Lääkärilehdestä.
Ravitsemuksen ja painonhallinnan moniottelija Patrik Borg kertoo haastattelussa, miten hän vastaanotollaan uudestaan ja uudestaan kuulee ylipainoisilta tutun tarinan siitä, että itsekuri ei riittänyt (1). Oli aloitettu karkkilakko, luotu lista kielletyistä ruuista ja treenattu kovaa, ja sitten paino oli noussut takaisin.
Miksi kuri-sana niin usein liitetään painoon? Onko se kaikuja vanhoilta ajoilta, jolloin lapsia kuritettiin siinä uskossa, että vain siten heistä kasvaa kunnon aikuisia? Kun lapsi oli kuriton – tottelematon, niskoitteleva, pahankurinen, tuhma – piti antaa piiskaa, että oppisi hyville tavoille. Kun kroppasi on tuhmasti lihonut, se pitää itsekurittamalla palauttaa hyville tavoille.
Ehkä monet piiloajatuksissaan kuvittelevat, että ollakseen tehokasta laihtumisen pitää tuntua? Mitä enemmän tuntuu sitä tehokkaampaa. Sen vuoksi turvaudutaan tiukkoihin dieetteihin, jotka tuntuvat kehossa ja sielussa.
Ei ole lainkaan yhdentekevää, miten painonhallintaa nimitetään. ”Paino kurissa” hokema ylläpitää haitallista käsitystä, että laihtumiseen tarvitaan tiukkoja keinoja, jotka vaativat jatkuvaa itsekuria.
Juuri ilmestyneessä kirjassaan Virpi Hämeen-Anttila kertoo pitkästä taistelustaan painoa vastaan (2). Teini-iästä lähtien hän oli kurittanut painoaan äärimmäisillä keinoilla. Nyt myöhäisessä keski-iässä hän toteaa: ”Minun olisi pitänyt laihtua ne kymmenet kiloni hitaasti ja harkiten kahden tai kolmen vuoden aikana.”
Pari kuukautta sitten kirjoitin Leosta, joka vuosien ajan oli mäiskinyt painoaan tiukoilla dieeteillä. Paino ei siitä tykännyt. Se nousi pian takaisin, korkojen kanssa. Vasta kun Leo lopetti painon kurittamisen ja ryhtyi vähentämään kaloreita rauhalliseen tahtiin, paino sävyisästi lähti liukumaan alaspäin ja jatkoi sitä kiltisti kunnes 37 kiloa oli häipynyt.
Vielä on syytä tarkastella sanaa paino, ”paino kuriin” -hokeman toista osapuolta. Siinäkin on omat vaaransa. Jos paino pyörii mielessä monta kertaa päivässä, se suuntaa laihduttajan ajatukset yksipuolisesti kiloihin. ”Kilot edellä” laihduttaminen – tavoitteena tietyn kilomäärän poistuminen johonkin päivämäärään mennessä – ohjaa helposti laihdutuskuurille, jossa itsekurilla syöminen vähennetään minimiin. Monilla tällainen kurittaminen johtaa syömishäiriöön.
Tietyn kilotavoitteen sijasta ylipainoisen kannattaa keskittyä tekemään rauhallisia, maltillisia muutoksia syömisessä ja juomisessa. Lautasmalliin siirtyminen, sokerijuomien vähentäminen ja hedelmien syömisen lisääminen eivät ole itsekuriin liittyviä kysymyksiä vaan pieniä muutoksia tottumuksissa.
Tottumusten muuttaminen ja itsekuri-menetelmä eroavat aivan ratkaisevalla tavalla toisistaan.
Itsekurissa aika toimii onnistumista vastaan. Ajan mittaan tahdonvoima väsyy, itsekuri alkaa rakoilla ja sitten lopahtaa.
Tottumusten muuttamisessa aika on ihmisen puolella. Alussa uusi tottumus tuntuu oudolta, mutta siihen tottuu. Koittaa aika, jolloin se on vakiintunut tapa, jota toteuttaa luontevasti sen kummemmin huomioimatta.
Kirjastani Vähennä kaloreita ilman dieettiä ilmestyi viime kuussa uusittu ja täydennetty painos. Siinä kerron syömiseen, kotielämään, ruokakauppaan ja ravintolaan liittyvistä tottumuksista, joita muuttamalla voit vähentää kaloreiden saantia maltillisella tavalla ilman jatkuvaa itsekuria.
PS:
Iltapäivälehtien ”kurissa”-sanan lukuja on korjattu 27.1. klo 11.30
Lähteitä
- Patrik Borgin haastattelu, Terveellinen laihduttaminen on hidasta, mutta mielekästä. Uniikki 2019 nro 4.
- Hämeen-Anttila V. Paino – Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa. Otava 2020
Kiitos Pertti! Ruumiillinen kurittaminen on kriminalisoitu kauan sitten, joten on korkea aika luopua siitä myös elämäntapojen muutoksessa!
Kirjoitit tuossa, että dieetin jälkeen paino tulee nopeasti takaisin korkojen kera. Olisiko tässä kysymys jostain samankaltaisesta ilmiöstä kuin alkoholin ongelmakäyttäjien kohdalla. Muistaakseni luin joskus jostain, että esimerkiksi ’tipaton’ tammikuu tai vastaava ei nollaa tilannetta vaan kulutuskäyrän kasvu jatkaa siitä mihin se jäi ennen taukoa. Olisiko painonkin kohdalla kysymys jonkinlaisesta elimistön muistitoiminnosta eli palataan lyhyen dieetin jälkeen entiselle painokäyrälle.
Dieetin jälkeen useimmilla paino nousee takaisin. Osalla se nousee korkeammalle tasolle kuin ennen laihduttamista. Tämän ilmiön vuoksi on jopa väitetty, että laihduttaminen lihottaa. Olen käsitellyt aihetta blogikirjoituksessani ”Saako enää laihduttaa”.
Ylilihomisen syynä tuskin on laihduttaminen, eikä tipattoman tammikuun jälkeisen dokaamisen syynä ole väliaikainen raittius.
Dieetin jälkeen painon nousu aiempaa korkeammalle johtunee palaamisesta ennen laihduttamista olleelle nousevalle uralle. Painon nousutrendi on usein syy laihduttamiseen. Väliaikainen laihtuminen katkaisee nousun, mutta sen lopahtamisen jälkeen paino palaa nousu-uralle, joka on ehtinyt nousta korkeammalle kuin laihduttamisen alussa.
Ilmiön syistä en ole nähnyt mitään tutkijoiden tuloksia. Kyseessä on tosiaan jokin ihmeellinen elimistön ”muistitoiminto”, mutta en osaa sanoa onko se aineenvaihduntaan vai mielen toimintaan liittyvä.
olisko you tubesta kun katsoo Lyne Nortonin ”metabic damage tai rewerse dieting” apua?
koskettelee kyllä lähinnä painoluokka urheilijoita ( fitnes ja bodaus), mutta mielestäni niissä käsitellään painonpudottamisen/ dieetin jälkeisiä ongelmia, varsinkin kun pudotus on nopeaa ja kalorivaje suurta.