Jälleen keskustellaan siitä, missä määrin yksittäinen ihminen on vastuussa terveydestään (1,2).
Monet puhuvat ”itse aiheutetuista sairauksista”, jotka johtuvat ruoalla mässäilystä, viinan kanssa lotraamisesta ja muusta riskikäyttäytymisestä. Näistä seuraa sairaanhoitokuluja, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
Jari Ehrnrooth kirjoittaa kolumnissaan, miten itsensä elintavoillaan sairastuttaneet ottavat ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää. Hänen mukaansa tähän loisten joukkoon kuuluvat ylipainoiset. Suurin osa suomalaisista.
Kukaan ei halua olla lihava
Lihavuudesta puhuttaessa ”itse aiheutettu” -väittämä on täyttä puppua.
Kukaan ylipainoinen ei ole halunnut lihoa. Jokainen voi mediassa ja internetin palstoilla todeta, miten suomalaiset tuskailevat liikakilojen kanssa ja etsivät keinoja laihtua. Samaa kertoo Terveyden ja hyvin voinnin laitoksen väestötutkimus (3), jonka mukaan joka vuosi kolmasosa aikuisista naisista ja neljäsosa miehistä yrittää vakavissaan laihduttaa.
Käsite ”itse aiheutettu” ei lainkaan kuvaa tilannetta, jossa ihmiselle tapahtuu sellaista, mitä hän ei missään tapauksessa haluaisi. Ylipainoinen ei ole aiheuttanut lihavuuttaan vaan se on aiheutunut vastoin kaikkia hänen toiveitaan.
Lihavuus ei ole Ehrnroothin mainitsema ”anarkistinen parasiittiunelma”. Kukaan ylipainoinen ei ole tavoitellut loisimista toisten kustannuksella.
Ruokatarjonta lihottaa
Lihavuuden aiheutuminen on luonnollinen seuraus tavattomasti runsastuneesta kaloreiden tarjonnasta (4,5).
Lapsuudessani äiti lähetti minut ostamaan maitoa ja muuta syötävää ruokakaupasta, joka oli aivan samanlainen kuin kuvassa. Tässä ruokaympäristössä useimmat pärjäsivät lihomatta.
Neljäkymmentä vuotta sitten Suomessa ja muissa rikkaissa maissa alkoi kehitys, jonka tuloksena syntyivät tämän ajan ruokamarketit. Ruokien ja juomien tarjonta muuttui lihottavammaksi. Alla oleva kuva kirjoituksestani Duodecim-lehdessä kertoo niistä monista muutoksista, jotka ovat johtaneet liialliseen kaloreiden saantiin.
Ruokamarketin käytävillä astelee kaksijalkainen nisäkäslaji, jonka elimistö ja ruokahalu toimivat samalla tavalla kuin kymmenentuhatta vuotta sitten. Kivikauden aikana huomattava osa hänen geeneistään virittäytyi hankkimaan ravintoa äärimmäisen tehokkaasti. Edelleen nämä geenien ohjaamat vaistot himoitsevat energiatiheitä ruokia ja ohjaavat ylisyömään, kun ruokaa on ylimäärin. Yksikään ihmisen geeneistä ei estä lihomista.
Liikojen kaloreiden saaminen ei suinkaan edellytä mässäilemistä. Niitä voi rauhallinen ruokailija huomaamattaan saada syödessään energiatiheitä ruokia, joita on nykyään runsaasti. Sokeripitoisista juomista jokaiselle tulee ylimääräisiä kaloreita. Isot pakkaus- ja annoskoot johtavat kaikilla ylisyömiseen ja -juomiseen. Kulutusta lisää se, että ruoka on maittavampaa, houkuttelevampaa ja halvempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Erilaiset mahdollisuudet torjua kaloreita
”Ylipaino on itse aiheutettu” -mielipiteitä esittävät normaalipainoiset henkilöt kuvittelevat, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet painonsa hallintaan. Ikään kuin jokaisella suomalaisella olisi sama perimä kuten identtisillä kaksosilla, ja kaikki olisivat lapsena saaneet kasvaa samanlaisessa hyvässä ympäristössä.
Todellinen elämä on täysin toisenlainen.
Ihmisillä on hyvin erilaiset mahdollisuudet pysyä normaalipainossa. Olemme perimältämme todella vaihtelevia – lihavuuteen liittyviä geenejä on satakunta. Lapsuuden aikana omaksumme tottumuksia, jotka antavat aivan erilaiset mahdollisuudet ylläpitää normaalia painoa.
Erilaisuus näkyy mahdollisuuksissa hillitä ruokahalua maittavien ruokien yhteydessä. Esimerkiksi ”herkkuherkkyys”, kyky vastustaa mielihaluja maukkaita ruokia nähdessä, vaihtelee paljon. Monille suklaan, jäätelöannoksen tai keksien näkeminen aiheuttaa aivojen mielihalukeskuksissa vilkasta vipinää, toisten kohdalla vain rauhallisia signaaleja.
Elämän arpajaisissa useimmat ovat saaneet käteensä kivikirveen, jonka tylsällä terällä on vaikea pärjätä tämän päivän ruokaviidakossa. Onnekkaammilla on Fiskarsin superkirves, jolla he kykenevät puolustautumaan päälle tunkevilta kaloreilta.
On äärimmäisen epäreilua syyttää ylipainoisia ”itse aiheutetusta” tilasta ja siihen liittyvistä sairauksista. He eivät ole syypäitä geeneihinsä ja lapsuudessa opittuihin syömistottumuksiin. He ovat ruokamaailman muutoksen uhreja, muutoksen jonka yhteiskuntamme on sallinut tapahtua. Syyttelemisen sijasta yhteiskunnan tulisi vähentää liiallista kaloreiden tarjontaa.
Ihmiset tarvitsevat suojaa lihottavilta ruoilta
Joskus toivon sisimmässäni, että lihavuus olisi virustauti. Silloin sen torjumiseksi olisi aikoja sitten keksitty lääke tai rokotus.
Mutta kun lihavuus sattuu johtumaan ravintomme liikakaloreista, ihmiset on jätetty yksin selviämään päälle vyöryvistä kaloreista ja niistä johtuvista sairauksista.
Päättäjämme ovat vuosikymmenten ajan kuin halvaantuneena seuranneet lihavuuskäyrien nousua. He ovat katsoneet tumput suorina, miten ruokamme ja juomamme ovat muuttuneet yhä lihottavammaksi.
Joissakin maissa on virinnyt toimintaa lihottavien ruokien kulutuksen vähentämiseksi. Esimerkiksi Meksikossa on lisävero ei-välttämättömille energiatiheille ruoille. Viime vuonna Britanniaan tuli sokeria sisältävien virvoitusuomien vero, joka muutti juomien tarjontaa terveellisemmäksi jo ennen voimaan tuloaan. Seuraavaksi Britanniassa suunnitellaan makeisten myynnin kieltämistä kassoilla.
Keväällä julkaistiin uusimmat tulokset suomalaisten painon muutoksista. Kaloreita on onnistuttu kauppaamaan aina vaan enemmän, sillä tällä vuosikymmenellä ylipainoisten suomalaisten määrä on edelleen lisääntynyt. Yli kolmekymppisistä miehistä enää 28 % ja naisista 37 % on normaalipainoisia.
Mitä meidän päättäjämme aikovat tehdä?
Seuraavatko he passiivisina kunnes maassamme enää Jari Ehrnrooth ja muutama hänen kaltaisensa vinttikoira ovat normaalipainoisia? Vai ryhtyvätkö he kiireesti suojelemaan kansalaisia lihottavilta elintarvikkeilta?
Kirjallisuutta
- Eskola J. Kumpi on vastuussa terveyden edistämisestä, yksilö vai yhteiskunta? Duodecim 2017;133:974-6.
- Ahola-Launonen J. Onko ihminen vastuussa sairauksistaan? Suom Lääkl 2018; 73:1480-1.
- Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
- Chandon P, Wansink B. Does food marketing need to make us fat? A review and solutions. Nutr Rev 2012;70:571-93.
- Swinburn BA, Sacks G, Hall KD ym. The global obesity pandemic: shaped by global drivers and local environments. Lancet 2011;378:804-14.
Tämä oli mielenkiintoinen teksti! Tunnetko Vince Felittin ACE (Adverse Childhood Effects) -tutkimuksen? Tutkiessaan lihavuutta Felitti huomasi, että monilla lihavilla oli lapsuudessa useita stressitakijöitä (laiminlyönti, hyväksikäyttö, väkivalta), ja myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että myös tupakkaa, alkoholia ja huumeita käyttävillä on samoja kokemuksia. Lyhyesti sanottuna, ruualla, alkoholilla tms. lääkitään pahaa oloa, Elintavat sitten syövät elinvuosia ja elämänlaatua. Psykososiaalisfyysisenä olentona ihminen on painonhallinnan kanssa ensin geenien kanssa loivassa alamäessä, ja ympäristön vaikutus on kuin joku nostaisi ihmisen skeittilaudalle ja antaisi vauhtia.
Kiitos kommentista. Tähän tutkimukseen en ole aiemmin tutustunut. Se kuvaa miten rankat lapsuuden kokemukset vaikuttavat elämään aikuisena. Syömistottumuksiin voivat vaikuttaa myös vähäisemmät asiat. Jos lapsia vaaditaan syömään lautanen tyhjäksi, se näkyy usein aikuisena eri tavoin häiriintyneenä syömisenä. Jos lasta kannustetaan syömään salaattia lupaamalla jäätelöä jälkiruoaksi, se lisää vasten mielisyyttä salaattiin ja mieltymystä jäätelöön.
HEi!
Olet ollut ”guruni” tässä lihavuusasiassa vaikka kuinka ja kauan. Kiva että löysin tännekin.
No. Meillä on koko äidin puolen suku-”persjalkasia” palleroita paitsi kaksi tätiä jotka olivat n. 140senttisiä,toinen elää vielä,yli 80v.
Sukuperintönä siis verenpainetauti,astma D2,kolesterolit sun muut hirviöt. Olin 35v ihan tavallinen,160/60 pyöreähkö. Sitten sain lapsen,siitä se alkoi. JA että olen tapellut, että mä olen tapellut. En usko mihinkään dieetteihin vaan että mikä syömällä tulee,se syömällä lähtee. EN ole syönyt yli äyräiden,ikinä. En ole perso makealle ollenkaan.Päivätyöni tein päiväkodissa,no,mautonta,suolatonta…silti.
Nyt vihdoin löytyi lääkäri joka uskoi minua kun sanoin että minussa on jotain vikaa. Niin onkin. Se ja tämä ja tuo,laitettiin lääkitys uuteen uskoon. Vanhoja pois ja uusia tilalle. Oloni on nyt aivan erilainen. Ja painokin menee alaspäin,kun nyt edes vähän,niin riittäs. Olen siis samaa mieltä kanssasi,ei saa syyllistää! En halunnut tätä,se vaan elimistö touhuaa mitä touhuaa! Kiitos hyvistä kirjoista vielä kerran.
Hyvä että kirjoitat näitä artikkeleita!
Huomasin vasta nyt, että sinulla on olemassa julkinen Facebook-sivu: https://www.facebook.com/Perttimustajoki-1260300357391118
Nykyään Facebook on niin merkittävä viestintäkanava että suosittelen linkittämään kaikki kirjoitukset myös sinne. Aion osaltani mainostaa tuota fb-sivuasi oman blogini yleisölle (Valtsun terveysblogi) sekä joillekin tuttavilleni.
Parhain terveisin,
Vladimir Heiskanen
Jos lihavuus olisi ongelma, Suomessa hoidettaisiin tehokkaasti kilpirauhasen vajaatoimintaa. Koska Suomessa ei hoideta tehokkaasti kilpirauhasen vajaatoimintaa, lihavuus ei ole ongelma.
Tätä logiikkaa en lainkaan ymmärrä. Liikakalorit lihottavat, vaikka kilpirauhanen toimii moitteettomasti. Toisaalta, kilpirauhasen vajaatoiminnan pitää olla voimakasta, ennen kuin se näkyy painossa. Sellaisia potilaita Suomessa on hyvin vähän.
Itselläni kilpirauhasen liikatoiminta aiheutti 14kg laihtumisen 3kk aikana, vaikka en muuttanut ruokailutottumuksiani tai liikkumista. Eikö vajaatoiminnallakin luulisi voivan olla dramaattisia vaikutuksia? Jostain olen lukenut, että Suomessa lääkärit eivät lähetä kilpirauhaskokeisiin, koska potilaat olisivat pettyneitä, jos eivät saakaan lääkitystä. Eihän siinä ole mitään järkeä! Silloin jäävät oikeasti vajaatoiminnassa olevat diagnosoimatta. Kyllä aina pitäisi tutkia, jos on selvät oireet. Itselläni oli ennen liikatoimintaa vuosikaudet kehon normaali lämpötila alle 36, en hikoillut ikinä edes saunassa, pulssi oli alle 60 – ja olin ylipainoinen vaikka miten taistelin vastaan. Näin jälkeenpäin epäilen, että kilpirauhaseni ei koskaan toiminut niin kuin pitää. (Nyt on kilpirauhanen poissa ja hormonit purkista).
Kilpirauhasen liikatoiminta muuttaa aineenvaihdunnan ylikierroksille, jolloin kaloreita kulutetaan paljon enemmän. Siksi paino laskee, vaikka ruokatottumukset eivät olisi muuttuneet. Kun liikatoiminta hoidetaan, aineenvaihdunta palaa normaalikierroksille.
Kyllä lääkärit lähettävät potilaan kilpirauhaskokeisiin, jos hänen oireensa viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan.
Olen lopettanut sokerin käytön noin 25-vuotiaana. Ei ole auttanut. Paino nousee koko ajan.
Olen ravintoterapeutin painajaisuni, koska syön erittäin ”oikein”, enkä lainkaan laihdu. Vain joutumalla sairaalaan, pääsen eroon joistain kiloista.
Ravintoterapeutille sanoin, etten laihdu muuten kuin vähentämällä ruoan määrän luokkaan ”mahtuu jälkiruokalautaselle” Se on melkoinen vaade,
En syö mitään tiheäenergisiä ruokia, en perunaa, en riisiä, en pastaa, vain vähän leipää. Vältän kaikkia hiilihydraatteja niin paljon kuin mahdollista.
Isän puolen isoäiti painoi yli sata kiloa, äidin suvussa kukaan ei liho, vaikka laittaisi sokeria kahviin niin paljon että pohjallekin jää.
Tasan eivät käy onnen lahjat.
Kiitos tolkullisesta tekstistä.
ihan ensim
kiitos asiallisesta artikkelista ilman syyllistämistä. näin vuosia sitten Diabetes lehdessä pienen uutisen miten Englannissa oli laborotoriorotilla havaittu suuriakin eroavaisuuksia painosa,vaikka kaikkien olosuhteet ja ravintomäärät samat. Siellä oli tehty sitten näille ns ”suolensiirto leikkaus”,: lihavat rotat alkoivat laihtumaan ja päinvastoin. Arvelivat tuolloin,että yksi syy ylipainoon voisi löytyä suoliston bakt.kannasta. En ole myöhemmin kuullut tästä mitään. onko tutkimuksista teillä tietoa,
Ihminen lihomiseen tarvitaan ylimääräisiä kaloreita, joita tlee ruoasta. Suolistobakteerit eivät tule kaloreita. Suolistobakteerit vaikuttavat ihmisen aineenvaihduntaan monella tavalla ja voivat vaikuttaa myös ruokahalua säätelevin hormoneihin. Tämän merkitys ihmisen lihomisessa lienee vähäinen, sillä ulosteensiirrolla lihavia ei ole saatu laihtuman. Aiheesta enemmän Reijo Laatikaisen blogikirjoituksessa.
Kiitos mainiosta blogista! Twitterissäkin moni siitä tykännyt ja jakanut eteenpäin, kun laitoin sen sinne jakoon.
Koen, ja asiakkeiden kokemuksesta tiedän, että yhteiskunnan järkyttävä suhtautuminen ylipainoisiin vaikeuttaa itsestä huolehtimista melkoisesti. Terveydenhuollon toimijat laittavat vielä v. 2018 ihan tolkuttomia painotavoitteita asiakkaille, jotka eivät ole fysiologisia saati johda hyviin pitkäaikaistuloksiin. Eniten ehkä ihmetyttää, että perus fysiologian pelisäännöt unohtuu: Ei ruokavaliosta VOI nipistää loputtomiin! Oman sotkunsa aiheuttavat nämä postauksessa kirjoittamasi seikat.
Äärettömän paljon hyvää voidaan tehdä keholle ja mielelle, vaikka paino – syystä tai toisesta – ei inahdakaan. Lihavuuden taustat ovat niin monimutkaiset, että kaikkea ei vielä edes ymmärretä.
Itse olen pohtinut myös kemikaalikuormituksen vaikutusta tämän hetken lihavuuteen, sillä käsittääkseni myös tuo kuorma on samoihin aikoihin alkanut kasvaa ja nykyään tunnetaan esimerkiksi muovien ja torjunta-aineiden vaikutuksia hormoonihäiritsijöinä
Tutkijat ovat pohtineet myös kemikaalijäämien mahdollista osuutta lihavuusepidemian synnyssä. Mitään vakuuttavaa näyttöä siitä ei ole löytynyt. Kemikaalijäämät ympäristössä ja ravinnossa ovat vähentyneet viime vuosikymmenien aikana, joten niitä tuskin voi syyttää suomalaisten ja muiden väestöjen lihomisesta.
Kiitos kirjoituksestasi! Olen melkein nelikymppinen nainen, joka painoindeksin mukaan on merkittävästi lihava, ja sen mukaista kohtelua olen vuodesta toiseen terveydenhuollon saralta osakseni saanut. Oli vaivani lähes mikä tahansa, niin aina tuntuu olevan vika ainoastaan ylipainossani, riippumatta siitä, että samat vaivat olivat jo 20 vuotta ja 20 kiloa sitten. Tämä asia ei vain lääkäreitä kiinnosta. Toinen asia mikä lääkäreitä tuntuu ärsyttävän on, että minun verenpaineeni ja sokeriarvoni ovat ihanteelliset, eli niidenkään varjolla ei voida syyttää elintapoja. Jokin aika sitten minulta löydettiin aivovaltimoaneurysma, ja koin sarkastista iloa, että kerrankaan lääkäri ei voinut vain kehottaa minua laihduttamaan, koska kyse ei ollut itseaiheutetusta sairaudesta. On surullista, että ylipainoinen ihminen ei koe edes olevansa ihminen joidenkin lääkäreiden silmissä. Olisiko vastapuolen asenteissa hieman parantamisen varaa?
Tällaista kuulen usein. Lääkäreiden koulutuksessa lihavuuden hoidosta ja ylipainoisen potilaan kohtaamisesta puhutaan valitettavasti hyvin vähän. Lihavuus lisää riskiä ainakin tusinaan sairauksia, mutta missään se ei ole ainoa syy. Ja suurin osa sairauksista johtuu kokonaan muista syistä. Lääkäreiden koulutuksessa todella olisi parantamisen varaa.
Kiitos! Olen itse ollut koulukiusattu peruskoulun ajan ja kotonakin huomauteltiin kiloista, jo 8-vuotiaasta alkaen. Sanottiin mm. että pojat ei tykkää pullukoista. No kyllä joka koossa on suosiota ollut… Mutta kaikki tuollaiset puheet kyllä ennemminkin lisäsivät syömisongelmia kuin vähensivät.
Kiitos, hyvä teksti! Tässä StopDia-konsortion ajatuksia aika samasta näkökulmasta: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005744821.html