Erilaiset mahdollisuudet terveeseen painoon

Edelleen monet ajattelevat vasemman puoleisen kuvan mukaisesti, että kaikilla on samankaltaiset mahdollisuudet pysyä terveessä painossa. Että ihmiset starttaavat samalta viivalta tsemppaamaan lihomista vastaan.

Katselkaa ympärillänne olevia ihmisiä. Heistä jokainen näyttää erilaiselta. Kasvojen piirteet, hiukset, kehon rakenne, tapa kävellä, puhua, erilainen ääni. Ihmiset ovat myös ominaisuuksiltaan erilaisia. Meitä on ujoja, vilkkaita, rauhallisia, viilipyttyjä, äänekkäitä, hiljaisia, rohkeita, arkoja…Jokainen on aivan omanlaisensa yksilö.

Ihmisille on suotu myös hyvin erilaisia lahjoja. Minulle leimallista on täydellinen lahjattomuus musiikissa ja korkeintaan välttävä osaaminen matemaattisissa asioissa, mutta nuorena pikajuoksin kovaa. Toiset ovat tunneihmisiä, toiset enemmän järjen ohjaamia. Jne. jne.

Kaikkein eniten erilaisuutta on sisällämme, aineenvaihdunnan ja fysiologian tasolla. Tuhansissa aineenvaihdunnan ja aivojen tapahtumissa on paljon yksilöllistä vaihtelua. Nämä sisäiset erilaisuutemme vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiset mahdollisuudet meillä on pysyä terveessä painossa. ”Samalta viivalta painonhallintaan” ei lainkaan kuvaa todellisuutta. Siksi vasemman puoleinen vaihtoehto on mitätöity punaisella rastilla.

Todellisuus on oikeanpuoleisen kuvan kaltainen. Osalle terveessä painossa pysyminen on helppoa, monet joutuvat lähtemään kaukaa viivan takaa.

Pari vuotta sitten vertasin tätä erilaisuutta mataliin oviin kirjoituksessa Päät kolisevat kaloreihin.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen yksityiskohtaisemmin, mistä oikean puoleisen kuvan sinisten pallojen hajonta johtuu. Miten erilaisuutemme vaikuttavat mahdollisuuteen terveeseen painoon?

Kyky arvioida syömistä vaihtelee

Kun ihmisten ruokapäiväkirjoista laskettujen kaloreiden määriä verrataan samanaikaiseen energiankulutukseen, tulos vaihtelee huomattavasti. Sadasta ihmisestä muutama kykenee kirjaamaan kaikki syömänsä kalorit, mutta löytyy myös niitä, joilla ruokapäiväkirjaan tulee vain puolet siitä energiamäärästä, mitä elimistö on kuluttanut. Aiheesta voit lukea enemmän täältä.

Syömisen arviointi keskimäärin onnistuu ylipainoisilla selvästi heikommin kuin tervepainoisilla. Ruokapäiväkirjoista laskettu kaloreiden saanti jää normaalipainoisilla energiankulutusta pienemmäksi keskimäärin 15 – 25 % mutta ylipainoisilla 30 – 40 %.

Ei ole mitään syytä olettaa, että ylipaino heikentäisi kykyä arvioida syömistä. Asiat kulkevat toisin päin. Ihmisten kyky arvioida syömistä vaihtelee. Ne joilla tämä kyky on tavallista heikompi, lihovat herkemmin.

Hidas kylläisyys

Syömiskokeissa on todettu, että kylläisyyden kehittymisessä on ihmisten välillä eroja (1). Tutkijat käyttävät termiä satiety responsiveness, kylläisyyden reagointi syödylle ruualle.

Syödessä kylläisyyden tunne ilmaantuu osalla ihmisiä hitaammin. Hitaampi kylläisyys johtaa runsaampaan syömiseen, mikä merkitsee enemmän kaloreita ja suurempaa taipumusta lihoa. Ilmiö todetaan jo lapsilla (2).

Taipumus hitaaseen kylläisyyteen on suurelta osalta perinnöllinen (3). Erään tutkimuksen mukaan 8 – 11 vuotiailla lapsilla perimä selittää 65 % kylläisyyden tunteen vaihtelusta (4)

Isot annokset

Kaikilla ihmisillä on voimakas taipumus syödä enemmän isoista annoksista. Tavallisesti noin 50 prosentin annoskoon kasvu johtaa 20 – 30 prosenttia suurempaan syötyyn määrään. Aiheesta voit lukea lisää täältä.

Isoista annoksista ylisyömisessä on yksilöiden välillä vaihtelua, joka näkyy jo lapsilla. Vaihtelun taustalla on geneettisiä syitä (5)

Makujen houkutukset

Kyvyssä maistaa erilaisia makuja on suuria geeneistä johtuvia vaihteluita (6,7). Maittavia ruokia syödään enemmän, ja koska energiatiheät ruuat ovat maittavampia, se merkitsee enemmän kaloreita.

Suklaa, herkullisuuden ikoni, on esimerkki siitä, miten eri tavoin ihmiset reagoivat hyvin maittavaan ruokaan. Osa meistä himoitsee tätä ruskeaa viettelystä, toiset suhtautuvat siihen kuin mihin tahansa maittavaan elintarvikkeeseen. Nämä erot näkyvät aivoissa. Suklaata syödessä himokkailla näkyy aivojen mielihalukeskuksissa reipasta vipinää, muilla rauhallisia signaaleja (8,9)

Herkullisen ruuan näkeminen 

Ruoka vangitsee ihmisen katseen voimakkaammin kuin muut kohteet. Erityisen nopeasti katseemme siirtyy energiatiheisiin herkullisiin ruokiin (10).  Aiheesta enemmän täältä.

Ruuan näkeminen käynnistää tietyissä aivojen osissa reaktioita, jotka liittyvät miellyttävien asioiden haluamiseen (11,12). Tässäkin taipumuksessa on vaihtelua yksilöiden kesken. Ylipainoisilla herkullisen ruuan näkeminen käynnistää voimakkaampia reaktioita.

Tunnesyöminen

Stressin vaikutuksista tehty meta-analyysi toteaa, että negative mood, stressaantunut mieli, johtaa ylimääräiseen syömiseen (13).

Stressissä mielihalu kohdistuu etenkn makeisiin ja suolaisiin energiatiheisiin ruokiin. Tämä voidaan nähdä aivokuvissa. Maittavien energiatiheiden ruokien katselu näkyy mielihaluja säätelevien alueiden aktivaationan (14). Taipumus stressisyömiseen vaihtelee paljon. Vaihtelun taustalla on geenien aiheuttamia perinnöllisiä eroja.

Liikkuminen ja geenit

Liikkunta ja muu lihasten käyttö kuluttavat energiaa ja sen vuoksi luonnollisesti vaikuttavat painoon. Tässäkin on geeneistä johtuvaa erilaisuutta. Kaksostutkimusten mukaan ihmisten liikkumiseroista 40 – 60 % johtuu geeneistä. Myös muilla tutkimusmenetelmillä on todettu geenien vaikuttavan liikkumisen määrään (15,16)

Energiankulutukseen liittyy kiinnostava yksityiskohta, ei-tahdonalainen liikehdintä. Siinäkin on suuria eroja. Joku istuu kun viilipytty, toinen vaihtaa tiuhaan asentoa ja vatkaa jalkojaan. Päivän mittaan liikehdintä voi kuluttaa satoja kilokaloreita, mutta vaihtelu on suuri. Eräässä kokeessa liikehdinnän kulutus vuorokaudessa vaihteli tutkittujen välillä 100 – 680 kilokaloria (17).

Muu diversiteetti

Edellä kertomani esimerkit ylipainon syntyyn liittyvistä erilaisuuksista eivät ole ainoat. Tässä vielä muutamia.

• Lihomistaipumus voi syntyä jo äidin kohdussa. Sikiö altistuu lihavan äidin aineenvaihdunnan häiriöile, mikä vaikuttaa lapsen geenien säätelyyn. (18,19)
• Ongelmia tulee lisää, jos vanhemmat pyrkivät jatkuvasti liikaa ohjaamaan lapsen syömistä. Esimerkiksi ”syö lautanen tyhjäksi” -vaatimus liittyy häiriintyneeseen syömiseen aikuisena (20).
• Huomattava ylipaino voi masentaa, mutta geenitutkimusten ja muiden havaintojen perusteella tiedetään, että asiat kulkevat myös toisin päin. Masentunut ihminen usein syö liikaa ja lihoo (21).
• Ahmintahäiriö on psykiatrinen tila, johon liittyy pakonomaista liikasyöntiä ja lihomista. Sitä esiintyy 2-3 %:lla suomalaisista.
• Jos koulutus jää vähäiseksi ja taloudellinen asema on heikko, mahdollisuudet terveeseen painoon ovat tavallista huonommat.

Lopuksi

Edellä mainitut erilaisuudet eivät sinänsä aiheuta ylipainoa. Lihomiseen tarvitaan kroonisesti – pitkän ajan kuluessa – ylimääräisiä kaloreita. Perimmäinen syy lihavuuden yleistymiseen on epäterveellisten elintarvikkeiden runsastunut tarjonta (22). Erilaisuudet vaikuttavat siihen, missä määrin ihmiset nykyisessä ruokaympäristössä kykenevät vastustamaan lihottavien ruokien ja juomien houkutuksia.

Sosiaalisessa mediassa ylipainoiset kertovat, miten heitä on neuvottu ottamaan itseään niskasta kiinni ja kehotettu tekemään jotain painonsa eteen. Vieläkin ajatellaan, että yliopainoiset ovat laiskoja, kyvyttömiä itsekuriin ja tahdonvoimaltaan heikkoja. Tämä kuulostaa samalta kuin jos jalkavammaista pilkataan siitä, ettei hän kykene liikkumaan paremmin.

Jalkavammaisella liikkumisen rajoitukset näkyvät, mutta lihavilla painon hallintaa vaikeuttavat erilaisuudet eivät näy ulospäin. Siitä huolimatta ne ovat olemassa ja voivat ratkaisevalla tavalla heikentää mahdollisuutta pysyä terveessä painossa.

Yhteiskuntamme huomioi yhä paremmin vammaisia ja muita heikompaan asemaan joutuneita kansalaisia. Apua tarvitsevat myös he, jotka eivät kykene torjumaan epäterveellisen ruokaypäristön haittoja.

Yhteiskunnalla on mahdollista monilla eri keinoilla vähentää haitallisten elintarvikkeiden vetovoimaa. Suomalaiset vaativat, että niitä ryhdytään toteuttamaan. Tammikuussa jukistetussa väestökyselyssä selvä enemmistö kannattaa sokeriveroa sekä haluaa kieltää epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamisen lapsille, lopettaa lelujen jakamisen hampurilaisaterioiden yhteydessä ja kieltää energiajuomien myynnin alle 15-vuotiaille.

Toimin puheenjohtajana TervePaino yhdistyksessä, joka ajaa edellä mainittuja kansan haluamia poliittisia päätöksiä. Jos kuulut valtion toimenpiteitä vaativaan suomalaisten enemmistöön, liity yhdistyksen jäseneksi. Voimme vaikuttaa, jos meitä on paljon. (Linkki jäsenhakemukseen)

 

Käytettyjä lähteitä

 

1. Dalton M, Hollingworth S, Blundell J ym. Weak satiety responsvenes is a reliable trait associated with hedonic risk factors for overeating women. Nutrients 2015;7:74221-36.
2. Llewellyn CH, van Jaarsverd CHM, Carnell S ym. Nature end nurture of the gemini twin birth cohort. Am J Clin Nutr 2010;91:1172-9.
3. Llewellyn CH, Trzaskowski M, van Jaarsveld CHM ym. Satiety mechanism in genetic risk of obesity. JAMA Pediatr 2014;338-44.
4. Carnell S, Haworth CMA, Plomin R, Wardle J. Genetic influence on appetite in children. Int J Obes 2008;32:1468-73.
5. Mooreville M, Davey A, Orloski A ym. Individual susceptibility to large portion sizes among obese and normal-weight children. Obesity 2014;23:808-14.
6. Feeney E, O´Brien S, Scannel A ym.Genetic variation in taste perception: does it have a role in healthy eating. Proc Nutr Soc 2011;70:135-43.
7. Garcia-Bailo B, Toguri C, Eny KM ym. Genetic variation in taste and its inflluence on food selection. J Integr Biol 2009;13:69-80.
8. Asmaro D, Liotti M. High-caloric and chocolate stimuli processing in healthy humans: an integration of functional imaging an electrophysiological findings. Nutrients 2014;6:319-42.
9. Keskitalo K,Knaapila A, Kallela M ym. Sweet taste preferences are partly genetically determined: identificatioin of a trait locus on chromosome 16. Am J Clin Nutr 207;86:55-63.
10. Doolan KJ, Breslin G, Hanna D ym. Visual Attention to Food Cues in Obesity: An Eye-Tracking Study. Obesity 2014;22:2501-7.
11. Brooks S J, Cedernaes J, Schliöth HB. Increased prefrontal and parahippocampal activation with reduced dorsolateral prefrontal and insular cortex activation to food images in obesity: A meta-analysis of fMRI studies. PLOS One 2013;8:e60393
12. Puzziferri N, Zigman JM, Thomas BP ym. Brain imaging demonstrates a reduced neural impact of eating in obesity. Obesity 2016;doi:10.1002/oby.21424
13. Cardi V, Leppanen J, Treasure J. The effects of negative and positive mood induction on eating behavior: a meta-analysis of laboratoy studies in the healht population and eating and weight disorders. Neurosci Biobehav Rev 2015;57:299-309.
14. Schepers R, Markus CR. Gene by cognition interaction of stress-induced attention bias for food: effects of 5-HTTLPR and ruminative thinking. Biol Psychol 2017;128:21-8.
15. Moore-Harrison T, Lighfoot JT: Driven to be incative? – the genetics of physical activity. Prog Mol Biol Trnas Soc 2010;94:271-90.
16. Eriksson M, Rasmussen F, Tynelius P. Genetic factors in physical activity and the equal environment assumption – the Swedish Young Male Twins Stusy. Behav Genet 2006;36:238
17. Ravussin E, Lillioja S, Anderson TE ym. Detreminants of 24-hour energy expenditure in man. J Clin Invest 1986;78:1568-78.
18. van Poppel MNM, Desoye G. Growing fat in utero: timing is everything. Lancet Diab Endocrinol 2020;8 (4);P259-60.
19. Luoto R, Hilakivi-Clarke L, Tomás E. Lihavan äidin pitkä varjo. Duodecim 2014;130:101-2. Linkki artikkeliin
20. Robinson E, AveyardP, Jebb SA. Is polate cleaing a risk factor for obesity? A cross-sectional study of self-reported data in US adults. Obesity 2015; 23: 301-4.
21. Tyrrell J, Mulugeta A, Wood AR ym. Using genetics to understand the causal influence of higher BMI on depression. Int J Epidemiol 2018;1-5.
22. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 131:1345-52. (linkki artikkeliin)