Tammikuun loppupuolella pidin lääkäreille luennon otsikolla Ylipainoinen potilas vastaanotolla.
Korostin että lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat ainoa syy, jonka vuoksi lääkäri voi ottaa puheeksi ylipainon. Se pitää tehdä potilasta kunnioittavalla tavalla eikä siihen ei saa liittyä mitään moralisointia.
Kertasin lihavuuden aiheuttamia sairauksia. Lääkärintyön kannalta tyypin 2 diabetes on tärkein, koska sen kohdalla laihtumalla voi parantua taudista.
Myös kohonneessa verenpaineessa, rasvamaksassa, uniapneassa, nivelrikossa, naisten virtsankarkaamisessa, ja lapsettomuudessa ylipainon vähentäminen on keskeinen osa hoitoa. Näiden lisäksi on sairauksia, joita lihavuus aiheuttaa, mutta joiden kohdalla sairauden ilmaannuttua laihtumalla ei enää voida vaikuttaa asiaan. Niiden joukossa on useita sydänsairauksia, aivoverenkierron häiriöitä ja kymmenen eri syöpätyyppiä.
Luentoa seuraavana päivänä Hesarin NYT-liitteessä (1) silmiini osui otsikko Ei mikään terveyskysymys.
Kirjoituksessa haastatellaan kahta naista – Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi – jotka ovat perustaneen Pehmee-kollektiivin. He kritisoivat hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehteä, joka oli iltapäivälehdessä esittänyt faktana sen, että lihavuus on monien sairauksien aiheuttaja. ”Mediassa kerrotaan taas virheellistä tietoa ja lietsotaan läskifobiaa.”
Aion jatkossakin kertoa suomalaisille ja etenkin maamme päättäjille lihavuuden aiheuttamista sairauksista. Mutta kannatan lämpimästi kehopositiivisuuteen kuuluvaa ajatusta, että ihmisarvo on sama oli hänen kehonsa millainen tahansa. Olen myös samaa mieltä siitä, että ”tammikuussa alkavasta kapitalistisesta laihdutusrumbasta” ei yleensä koskaan ole mitään hyötyä.
Artikkelissa on kuva 1960-luvun suosikista langanlaihasta Twiggysta ja Kim Kardashian -nimisestä naisesta, jollaista vartaloa kuulemma nykyään ihannoidaan. ”Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä.”
Kirjoitusta lukiessani kaipasin pohdintaa siitä, ketkä tällaisia ihanteita haluavat luoda ja ylläpitää. Näistä vartalon muotovaatimuksista ei voida syyttää painoindeksiä eikä lääkäreitä tai muita terveysviranomaisia. Sylttytehdas löytyy muotimaailman liiketoiminnasta ja siihen liittyvästä massiivisesta mediasta. Ne luovat julmalla tavalla kauneusihanteita, joita vain harvalla on mahdollisuus saavuttaa.
Nyt-liitteen artikkelin lopussa haastateltavat ottavat esille alakouluikäiset lapset, jotka ”kuvaavat laihdutusvideoita Tiktokiin ja kysyvät muilta, ovatko he läskejä”. Mistä pienet lapsemme ovat saaneet tämän tartunnan?
Tytöille myydään ylilaihan vartalon malleja, jotka antavat heille vääristyneen kuvan lasten vartalosta. Vartalomalleista Barbie on vaikutusvaltaisin, koska se on niin suosittu. On arvioitu, että maailmassa Barbie-nukkeja on yhtä paljon kuin lapsia (2).
Kolmisen vuotta sitten Kansallismuseossa oli näyttely Barbie – The icon. Suorastaan irvokasta oli tässä yhteydessä käyttää sanaa icon, ikoni, jolle kielitoimiston sanakirja antaa merkityksen kultinomaisen ihailun kohde, idoli. Ajatuksiani näyttelystä löytyy täältä.
Barbie houkutteli Kansallismuseoon 114 000 kävijää, mikä on vaihtuvien näyttelyiden ennätys (3). Lehdissä oli kuvia kadulle ulottuvista pitkistä jonoista, joissa tytöt odottivat vanhempiensa kanssa pääsyä näyttelyyn.
Näyttelystä poistuessa lapsilla oli mahdollisuus kuvauttaa itsensä elävän lapsen pituisen Barbie-kuvan kanssa. Suomessa kymmenillä tuhansilla tytöillä on muistona kuva, jossa he voivat verrata itseään vieressä seisovaan Barbieen. Oikeassa maailmassa Barbien vartalon omaava tyttö ei kykenisi seisomaan. Hän sairastaisi vaikeaa anoreksiaa ja makaisi letkuruokinnassa lastensairaalassa.
Pienillä tytöillä kehonegatiivisuus on yleistä. Psykologi Susanna Anglé havaitsi väitöskirjassaan vuonna 2005, että suurin osa 8-vuotiaista suomalaisista tytöistä oli tyytymättömiä kehoonsa ja melkein puolet toivoi olevansa hoikempia (3).
Lapset omaksuvat ulkonäköön liittyviä arvostuksia varhain. Jo 4 – 5 vuotiaat liittävät positiivisia adjektiiveja (kaunis, auttaa muita, on parhaat ystävät) laihaan nukkeen paljon useammin kuin normaalipainoiseen (4). Eräässä tutkimuksessa 5 – 8 vuotiaat tytöt katselivat kirjoja, joissa oli kuvia Barbiesta tai tervevartaloisesta Emme-nukesta. Barbie-altistuksen jälkeen he olivat tyytymättömämpiä omaan kehoonsa kuin Emme-nuken jälkeen (5). Murrosikäiset tytöt muistelevat usein, miten Barbie heidän lapsuudessaan oli esimerkkinä täydellisyydestä ja kauneudesta (6,7).
Lihavuus on terveyskysymys, mutta niin on myös laihuusmallien markkinointi tytöille. Murrosiän koittaessa tyytymättömyys omaan kehoon voi purkautua kohtalokkaalla tavalla. Suomessa 12 – 24 vuotiaista tytöistä ja naisista noin yksi sadasta sairastuu laihuushäiriöön (8). Anoreksia on vakava sairaus. Siihen sairastuneiden kuolleisuus on kuusinkertainen muihin saman ikäisiin tyttöihin ja naisiin verrattuna.
Ehdotan Pehmee kollektiiville ja muille kehopositiivisille: Ottakaa ohjelmaanne myös nuorten tyttöjen suojeleminen kehonegatiivisuudelta. Vaatikaa että lapsille markkinoitujen nukkien pitää mittasuhteiltaan edustaa tervettä painoa.
Lähteitä
- Ei mikään terveyskysymys. Toimittaja Eveliina Mäntylä. HS Nyt-liite 22.-28.1.2021
- Capella M. Barbie The Icon. Kansallismuseon näyttelyn kirja 2018.
- Angle S. Poor eating in young children and body dissatisfaction in prepubertal girls and boys. Findings in a prospective atherosclerosis prevention trial for children. The STRIP project. Väitöskirja, Turun yliopisto 2005.
- Worobey J, Worobey HS. Body-size stigmatization by preschool girls: In a doll´s world it is good to be ”Barbie”. Body Image 2014;11:171-4.
- Dittmar H, Halliwell E, Ive S. Does Barbie make girls want to be thin? The effect of experimental exposure to images of dolls on the body image 5- to 8- year-old girls. Develop Psyhcol 200&;42:283-92.
- Kuther TL, McDonald E. Early adolescent´s experiences and views of Barbie. Adolescence 2004;39:39-51.
- Rice K, Prichard TI, Tiggeman M, Slater A. Exposure to Barbie: Effects of thin-ideal internalisation, body esteem and body dissatisfaction among young girls. Body Image 2016;19:142-9.
- Käypä hoito suositus Syömishäiriöt 2014.
