Hesarissa ilmestyi 7.10. kirjoitus Terveistä saadaan sairaita. Siinä aivan aiheellisesti kritisoidaan surun, ADHD:n, naisten haluttomuuden ja äkillisen virtsaamistarpeen medikalisointia. Jotkut lääketehtaat pyrkivät markkinoimaan lääkkeitä normaalisti elämään liittyviin ilmiöihin.
Tähän samaan joukkoon oli niputettu myös esidiabetes. Tilanne jossa todetaan verensokerissa poikkeavia tuloksia, mutta muutos on niin lievä, etteivät diabetes-diagnoosin tunnusmerkit vielä täyty.
Normaalin verensokerin (glukoosin) yläraja on 6,0 millimoolia litrassa, ja diabetesdiagnoosi edellyttää arvoa 7,0. Näiden väliin jää alue, jolloin verensokeri on koholla, mutta sitä ei vielä kutsuta diabetekseksi. Häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta voidaan todeta myös sokerirasituskokeessa.
Onko tämä sokeriaineenvaihdunnan häiriö syytä huomioida? Olenko toiminut lainkaan järkevästi kirjoittamalla Terveyskirjastoon artikkelin Esidiabetes?
Kysymystä voi lähestyä pohtimalla niitä melkein 30 000 suomalaista, joilla vuosittain todetaan tyypin 2 diabetes. Sairaus kehittyy hitaasti vuosien saatossa. Jokainen todetuista diabetestapauksista on läpikäynyt esidiabetes-vaiheen, jota tavallisesti jatkuu useiden vuosien ajan. Jos nämä diabeetikot olisivat tienneet kohonneista sokeriarvoista, he olisivat voineet jo siinä vaiheessa ehkäistä diabeteksen puhkeamisen.
Kohonneen verensokerin pääsyy on runsas rasvakudos vatsaontelossa ja siihen liittyvä rasvan kertyminen maksasoluihin. Nämä aiheuttavat insuliiniresistenssiä, eli insuliinin vaikutus heikkenee. Seurauksena on aluksi esidiabetes, joka usein etenee diabetekseksi.
Liiallisen rasvakudoksen vähentäminen – laihtuminen – parantaa insuliinin vaikutusta, mikä palauttaa verensokeriarvot normaaleiksi. Koska liikarasva poistuu maksasta ja vatsaontelosta liukkaammin kuin ihon alta, jo muutaman kilon pudotus näkyy sokeriarvoissa.
Edellä olevat pohdinnat eivät ehkä kuulosta riittävän vakuuttavilta. Tässä ei tarvitse turvautua pelkkään ajatteluun, sillä homma toimii hyvin myös käytännössä. Sen todistivat ensi kertaa suomalaiset tutkijat vakuuttavalla tavalla.
Diabeteksen ehkäisytutkimus
Vuonna 2001 arvostetussa New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin Jaakko Tuomilehdon johtaman Diabeteksen ehkäisytutkimuksen tulokset (1). Tutkimukseen värvättiin yli 500 ylipainoista suomalaista, joilla sokerirasituskokeessa oli epänormaali tulos, mutta ei vielä diabetes-diagnoosia. Artikkelissa käytetty käsite impaired glucose tolerance tarkoittaa samaa kuin esidiabetes.
Henkilöt jaettiin arvalla kahteen ryhmään:
- Tehokasta ohjausta ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamiseksi, yksilöllisiä ohjausksertoja oli yhteensä noin 20.
- Vertailuryhmä, joka vuosittaisten lyhyiden tapaamisten aikana sai ylimalkaisia ruokavalio-ohjeita ja mukaansa kaksisivuisen opaslehtisen
Ohjausryhmän henkilöille asetettiin viisi tavoitetta:
- Painon alenee vähintään 5 % lähtötasosta
- Ravinnossa rasvaa alle 30 % kokonaisenergiansaannista
- Kovaa rasvaa alle10 %
- Kuitua yli 30-35 g päivässä
- Liikuntaa vähintään 4 tuntia viikossa.
Rasva- ja kuitutavoitteet olivat samat kuin sen ajan ravitsemussuosituksissa. Käytännössä ihmisiä ohjattiin terveelliseen ravintoon: suosimaan täysjyvävalmisteita, vihanneksia ja hedelmiä, vähärasvaisia maito- ja lihatuotteita sekä kasviöljyjä ja pehmeitä margariineja.
Runsaan neljän vuoden kohdalla katsottiin tulokset. Ohjausryhmä oli laihtunut keskimäärin 4,2 kiloa, vertailujoukko 0,8 kiloa.
Ohjausryhmässä esidiabetes eteni diabetekseksi 11 prosentilla. Vertailujoukossa diabetesta oli yli kaksi kertaa enemmän, 23 prosenttia. Sama ihmisinä: ohjausta saaneista 26 sairastui diabetekseen, vertailuryhmästä 56.
Diabeteksen ilmaantumisen luvut eivät kerro koko totuutta. Ohjauksessa olleiden kyvyt muuttaa tottumistaan vaihtelivat paljon. Osa pystyi saavuttamaan kaikki tavoitteet, monet vain osan, jotkut eivät yhtään. Toisaalta vertailuryhmässäkin löytyi henkilöitä, jotka olivat onnistuneet muuttamaan tottumuksiaan. Siitä kertoo ryhmän lähes kilon keskimääräinen painon lasku.
Artikkelissa tutkijat viisaasti halusivat katsoa tarkemmin, miten tehdyt muutokset vaikuttivat. He jakoivat kaikki viisisataa osallistujaa ryhmiin sen mukaan, kuinka hyvin edellä kerrotut viisi tavoitetta toteutuivat. Syntyi alla oleva kuva.
Tulokset näyttävät, miten voimakkaasti syömiseen ja liikkumiseen liittyvät tottumukset vaikuttavat diabeteksen ilmaantumiseen. Vasemman puoleinen pylväs näyttää, että 35 % eli runsas kolmasosa sairastui diabetekseen, jos ei tehty mitään muutoksia. Yksi tai kaksi muutosta pudottivat diabetesriskin puoleen eli 18 %:iin. Jos muutoksia oli 4 tai 5, diabetesriski oli pyöreä nolla, kukaan ei sairastunut diabetekseen.
Vaikutukset diabeteksen riskiin voidaan selittää painon muutoksilla. Alla olevassa kuvassa tutkimukseen osallistuneet on jaettu viiteen yhtä uureen osaan laihtumistuloksen mukaan. Punainen pylväs kuvaa niitä, joiden paino ei neljän vuoden aikana muuttunut. Seuraava kertoo niistä, joilla paino väheni keskimäärin 11 %. Pylvään mataluus kertoo, miten riski sairastua diabetekseen väheni murto-osaan. Viiden prosentin laihtuminen vähensi riskin puoleen. Jos paino nousi 3 %, diabetesta ilmaantui yli kaksi kertaa useammin kuin painonsa vakaana pitäneillä.
Pian suomalaisen tutkimusraportin jälkeen ilmestyi yhdysvaltalainen tutkimus, jossa mukana oli yli 3000 esidiabetes-tapausta (2). Tulokset olivat aivan samankaltaiset kuin Suomessa. Ravitsemus ja liikuntaohjauksella esidiabeteksen eteneminen diabetekseen väheni huomattavasti. Mukana oli myös kolmas ryhmä, joka sai diabeteslääke metformiinia, mutta sen teho oli ohjausryhmää heikompi.
Diabeteksen ehkäisytutkimuksessa mukana olleita suomalaisia seurattiin pitkään. Ohjauksen vaikutus näkyi selvästi vielä seitsemän vuoden kohdalla (3). Viimeinen mittauspiste oli 13 vuoden kuluttua (4). Vielä silloinkin tulos oli nähtävissä. Erot olivat hieman kaventuneet, mutta edelleen selvät.
Lopuksi
Maailmalla on paineita siihen suuntaan, että esidiabetesta hoidettaisiin lääkkeillä. Viime vuonna ilmestyi yhdysvaltalainen tutkimus, jossa oli selvitetty uusien diabeteslääkkeiden tehoa esidiabeteksessa (5). Kahden lääkkeen yhdistelmä (metformiini ja pioglitatsoni) lykkäsi selvästi diabeteksen syntyä. Jos mukana oli vielä kolmas pistoksena annosteltu lääke, teho oli vielä parempi. Mukana oli myös pelkkä lifestyle therapy, joka pärjäsi selvästi lääkehoitoa heikommin. Ei kovin odottamatonta, sillä ohjaus oli ollut niin heikkotasoista, että lifestyle-ryhmässä keskimääräinen paino ei ollut vähentynyt lainkaan!
Ilmeisesti lääkehoito on ollut Hesarin artikkelin asiantuntijan epidemiologian dosentti Kari Tikkisen mielessä, kun hän oli ottanut esidiabeteksen mukaan Terveistä saadaan sairaita juttuun. Lievästi kohonneita verensokereita on ainakin miljoonalla suomalaisella. ”Kun taudinmääritykseen johtavat raja-arvot ovat alhaiset, liki jokaisen tulisi syödä ehkäisevää lääkettä.” Tämä kommentti ei lainkaan kosketa Suomea.
Ehkä markkinavetoisessa USA:ssa on lääkäreitä, jotka kirjoittavat esidiabetes-tilanteessa lääkereseptin, muta meillä tätä vaaraa ei ole. Lääkäreille tarkoitetuissa ohjeissa ei missään suositella lääkehoitoa esidiabetekseen.
On hyvin hyödyllistä havaita sokeriaineenvaihdunnan häiriintyminen etuajassa, ennen kuin se on edennyt diabetes-asteelle. Siinä vaiheessa on mahdollista katkaista häiriökierre ja estää diabeteksen syntyminen.
Jos uumasi ympärys ylittää vyötärölihavuuden rajat – naisella yli 90 cm ja miehellä yli 100 cm – kannattaa tehdä Diabeteksen riskitesti. Jos saat testissä 12 – 14 pistettä tai enemmän, kannattaa mennä verensokerin mittaukseen.
Vielä esidiabetes-sanasta. Kun muutama vuosi sitten kirjoitin aiheesta Terveyskirjastoon, en halunnut käyttää vaikeaa käsitettä heikentynyt glukoosin sieto. Pelkäsin sen olevan useimmille lukijoille täyttä hepreaa. Päädyin esidiabetekseen, koska se mielestäni kertoo selkeämmin mistä on kysymys.
Kirjallisuutta
- Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. New Engl J Med 2001;344:1343-50.
- Diabetes Prevention Program Research Group. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with lifestyle intervention or metformin. N Engl J Med 2002;346:393-403.
- Lindström J, Ilanne-Patikka P, Peltonen M ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study. Lancet 2006;368:1673-9.
- Lindström J, Peltonen M, Eriksson JG ym. Improved lifestyle and decreased diabetes risk over 13 years: long-term follow-up of the randomised Finnish Diabetes Prevention Sury (DPS). Diabetologia 2013;56:284-03.
- Amato JP, DeFronzo RA,Abdul-Ghani M ym. Successful treatment of prediabetes in clinical practice using physiological assessment (STOP DIABETES). Landet Diab Endocrin 2018;6:781-9.
