Lihavuutta pitää torjua laeilla ja säädöksillä – Osa 2

Saman niminen kirjoitukseni julkaistiin Hesarin vieraskynäpalstalla 13. heinäkuuta (1). Heti sen jälkeen ilmestyi asiantuntijoiden haastattelu (2), jossa kolme ylipainoon perehtynyttä professoria – Kirsi Pietiläinen, Aila Rissanen ja Tiina Laatikainen – kannattivat epäterveellisen ruuan verottamista. ”Lihavuuden ehkäisy on pikemminkin poliitikkojen kuin lääkäreiden työtä.”

Seuranneessa keskustelussa nousi esille sokerivero, joka jo muutama vuosi sitten todettiin hankalaksi toteuttaa. Tämän sanoi painokkaasti valtiovarainministeri Mika Lintilä Hesarin haastattelussa (3).

Toivottavasti sokeriveron hankaluuksien vuoksi kukaan ei ajattele, että  Suomessa ei ole mahdollista verotuksen keinoin vähentää lihottavien ruokien ja juomien kulutusta. Ei tupakkaa ja alkoholiakaan veroteta sellaisenaan vaan niihin liittyvien tuotteiden kautta. Sokerin sijasta verotuksen tulee kohdistua lihottaviin tuotteisiin.

Miten elintarvikkeiden lihottavuus todetaan?

Yleinen tapa tutkia eri elintarvikkeiden vaikutuksia on koota suuri joukko ihmisiä ja yrittää selvittää heidän ruoka- ja juomatottumuksensa. Sen jälkeen terveyttä ja painon muutoksia seurataan, usein vuosien ajan. Tällaista tutkimusasetelmaa kutsutaan havainnoivaksi (observational) tutkimukseksi.

Kuulostaa ihan asialliselta, mutta todellisuudessa syömisten ja juomisien kartoittaminen on kaikkea muuta kuin tarkkaa. Ruuankäyttötutkimusten tuloksista laskettu energiansaanti antaa tulokseksi jonkin luvun, joka voi olla oikea tai vain puolet todellisesta, tavallisesti jossain näiden välillä. Aiheesta voit lukea lisää täältä.

Toinen havainnoivien tutkimuksen heikkous on, ettei niillä voida osoittaa syy-yhteyttä. Jos esimerkiksi makeutettujen virvoitusjuomien käyttäjillä paino seurannan aikana nousee, tämä ei todista liikakilojen johtuneen makeutusaineista. Tulos voi yksinkertaisesti johtua siitä,  lihomiseen taipuvaiset ihmiset käyttävät enemmän kalorittomasti makeutettuja juomia.

Havainnoivien tutkimusten epätarkat tulokset ja virheellinen tulkinta syy-yhteydestä ovat aiheuttaneet paljon sekaannusta. Niiden tuloksista voi löytää tukea täysin vastakkaisille käsityksille ruokien lihottavuudesta (4).

Muutama vuosi sitten 45 tunnettua ravitsemustutkijaa eri puolilta maailmaa varoittivat havainnoivien tutkimusten selvästi (decidedly) epätarkoista tuloksista (5). He toteavat, ettei niiden perusteella saisi tehdä minkäänlaisia merkittäviä päätöksiä, jotka liittyvät väestön terveyteen.

Onneksi meidän ei tarvitse tukeutua havainnoivien tutkimusten epätarkkoihin tuloksiin, sillä elintarvikkeiden lihottavuus on mahdollista selvittää tarkasti valvotuissa syömiskokeissa. Joukko ihmisiä kutsutaan syömään tutkimuslaitoksen tiloihin, joissa voidaan luotettavasti mitata paljonko missäkin tilanteessa tulee kaloreita.

Lääkäriseura Duodecimin julkaisemissa Käypä hoito -suosituksissa luokitellaan jokaisen hoito-ohjeen kohdalla tutkimusnäytön luotettavuus. Paras luokka on A, vahva tutkimusnäyttö: johtopäätöksen tukena on useita menetelmällisesti tasokkaita tutkimuksia, joiden tulokset ovat samansuuntaiset.

Kaloreiden saantia mittaavia syömiskokeita on tehty kymmeniä. Niiden perusteella ylimääräisten kaloreiden saannista A-luokan näyttö on seuraavista:

• Kaloreita sisältävät juomat. Niistä tulee ylimääräisiä kaloreita.
• Energiatiheät tuotteet. Mitä suurempi tiheys, sitä enemmän kaloreita.
• Suuret annokset. Isoista määristä syödään aina enemmän.

Kaloreita sisältävät juomat

Nesteiden kaloreiden lihottavuus johtuu siitä, että mahalaukkumme toiminta on peräisin ajalta, jolloin ihmisen ainoa juoma oli kaloriton vesi. Nesteet solahtavat nopeasti mahasta suoleen eivätkä ehdi aiheuttaa kylläisyyttä. Juomista tulee ylimääräisiä kaloreita, koska juomien kalorit eivät merkittävästi vähennä muuta syömistä (6,7,8).

Esimerkkinä nestekaloreiden vaikutuksesta on alla oleva kuva. Testihenkilöt ovat annostelleet itse lautaselle ruokaa lounaspöydästä ja ruokailun aikana nauttineet pari lasillista erilaisia juomia (9).

Veden ja kalorittomasti makeutetun juoman yhteydessä aterialla mahaan meni kaloreita sama määrä kuin ilman juomaa. Jos juomassa oli sokeria, ateriasta kertyi yli sata kilokaloria enemmän. Siitä huolimatta testihenkilöiden ilmoittama kylläisyyden aste oli sama kuin sokerittomien juomien jälkeen.

Nestemäisten sokerikaloreiden on todettu lisäävän energian saantia myös useita viikkoja kestäneessä syömiskokeessa (10). Eräässä pitkänajan laihdutustutkimuksessa keskittyminen sokerijuomien vähentämiseen antoi paremman tuloksen kuin pyrkimys kaloreiden vähentämiseen (11).

Sokeripitoisten juomien vähentäminen on tarpeen myös yleisen terveellisyyden vuoksi. Puolen litran pullosta voi parissa minuutissa saada sisäänsä 50 grammaa totaalisen kuiduttomia ultranopeita hiilareita.

Sokerijuomien kulutuksen vähentäminen on luonnollinen kohde lihavuusepidemian torjunnassa. Niihin kohdistuvaa haittaveroa toteutetaan jo monissa maissa. Hinnan nostamisen on todettu vähentävän kulutusta (12,13).

Energiatiheät ruuat

Ruokien energiatiheys ilmoittaa paljonko kaloreita on 100 grammassa ruokaa.

Syömiskokeissa on voitu määritellä painon kannalta turvallinen energiatiheys (14). Jos aterioiden keskimääräinen tiheys on noin 150 kilokaloria sadassa grammassa, kaloreita syödään suunnilleen energiankulutusta vastaava määrä. Tällaista ruokaa voidaan kutsua ”painoneutraaliksi”.

Fineli-tietokanta ilmoittaa suklaan, perunalastujen ja juustonaksujen energiatiheydeksi 520  – 540 kilokaloria – kolme kertaa painoneutraalia suurempi. Popcornien tiheys on 495, keksien ja pikkuleipien 420 – 470 kilokaloria. Makeiset asettuvat 400 kilokalorin molemmin puolin. Kaikki nämä tuotteet on tieteellisesti kehitetty erityisen maittaviksi ja houkutteleviksi.

Suuren energiatiheyden lihottava vaikutus on todettu kymmenissä erilaisissa tutkimuksissa (15,16,17,18).

Edellä mainituille syötäville on yhteistä, etteivät ne ole oikeaa ruokaa. Ne ovat tarpeettomia elintarvikkeita. Koska ne tarpeettomuuden lisäksi ovat haitallisia, kulutuksen vähentäminen verottamalla on perusteltua.

Tiedossani on kaksi maata, jotka ovat verotuksella nostaneet tarpeettomien energiatiheiden elintarvikkeiden hintaa. Unkarissa veron kohteena ovat makeiset, keksit, leipomotuotteet ja muutamat muut tuotteet (19). Meksikossa on haittavero makeille ja suolaisille naposteltaville, jäätelölle, kekseille ja muroille, joiden energiatiheys sataa grammaa kohden ylittää 275 (20).

Isot annos- ja pakkauskoot

Kaikilla on taipumus syödä isoista annoksista enemmän (21,22,23):

• Aterioiden annoskoon kasvaessa 50 %, kaloreiden saanti lisääntyy 10 – 40 %.
• Kun välipalojen (snacks) koko kasvaa kaksinkertaiseksi, kaloreita tulee 35 – 80 % enemmän.

Alla oleva kuva näyttää esimerkin annoskoon vaikutuksesta (24). Nuoret söivät perunalastuja eri kokoisista pusseista ruokahalunsa mukaan iltapäivän välipalaksi. Pienimmän ja suurimman pussin ero energiansaannissa oli yli 200 kilokaloria.

Viimeisten vuosikymmenten aikana lihottavien elintarvikkeiden – sokeripitoisten juomien ja energiatiheiden ruokien – pakkaus- ja annoskoot ovat kasvaneet. Niistä tulleet ylimääräiset kalorit ovat osaltaan vauhdittaneet lihavuusepidemiaa. Tutkijoiden keskuudessa aiheesta on puhuttu paljon, mutta tiedossani ei ole yhtään maata, jossa olisi säädöksien avulla ryhdytty vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden suurten pakkaus- ja annoskokojen haittoja.

Idea ei kuitenkaan ole aivan uusi. Sitä toteutetaan jo alkoholijuomien kohdalla (25). Mäyräkoiran 12 tölkin pakkauksessa oluen litrahinta on sama kuin yksittäistä tölkkiä ostaessa.

Alkoholijuomien myyntiin liittyvien määräysten tarkoituksena on vähentää runsaan käytön haittoja. Samalla tavalla pitäisi vähentää sokeripitoisten juomien runsasta käytöä. Litrahinta olisi sama 1½ litran ja kolmen litran yhdistelmäpakkauksissa kuin puolen litran pullossa.

Vastaavasti makeisten, suolaisten naposteltavien ja keksien vetovoimaa voidaan vähentää säätämällä kilohinta samaksi pakkauskoosta riippumatta. Samaa voisi soveltaa energiatiheisiin pikaruokiin: Mega, mättö, double hampurilaisaterioissa ja jättipizzoissa kaloreiden hinta olisi sama kuin vastaavissa normaalikokoisissa tuotteissa.

Tätä kirjoittaessa eräs ystäväni lähetti minulle kuvan makeiskaupasta. Lapset ja aikuiset voivat kerätä irtokarkkeja puolen ämpärin kokoisiin pahviastioihin.

Ylipainon vähentämiseksi tarvitaan monia toimia

Suomessa on vuodesta 2011 ollut voimassa virvoitusjuomavero, sokerilimsoille 22 senttiä sekä kalorittomille virvoitusjuomille ja pullovesille 11 senttiä litralta. Veron voimassa olon aikana lihavuus Suomessa on edelleen lisääntynyt. Vuosien 2011 ja 2017 välillä ylipainoisten määrä Suomessa kasvoi 100 000:lla.

Uusi hallitus aikoo kiristää virvoitusjuomien veroa entisestään 25 miljoonalla eurolla (3). Valtion verotulojen lisäämisen ohella pitäisi pyrkiä selvään kaloreiden kulutuksen vähenemiseen. Tällöin vero on järkevää kohdistaa vain sokeria sisältäviin juomiin ja nostaa riittävän korkeaksi. Tutkijoiden mukaan virvoitusjuomissa tarvitaan 20 % hinnan nousu, jotta saadaan aikaan selvä vähennys kulutuksessa (26).

Tuntuva sokerijuomien vero saattaa hyvinkin pysäyttää väestön lihomisen, mutta eihän se lainkaan riitä. Lihavuus pitää saada selvään laskuun, sillä jokainen ylipainon ehkäisyssä menetetty vuosi merkitsee enemmän sairauksia, joita liikapaino aiheuttaa.

Lihavuuskäyrän kääntyminen laskuun tuskin toeutuu pelkästään yksittäiseen elintarvikeryhmään kohdistuvilla toimilla.  Sokerijuomien lisäksi toimenpidepakettiin pitää liittää tarpeettomat energiatiheät tuotteet: makeiset, suolaiset naposteltavat, keksit jne. Kaikkien kohdalla on ratkaistava, miten vähennetään suurten annosten ja pakkausten aiheuttamia ylimääräisiä kaloreita.

Hintasäätely on tehokas tapa vähentää lihottavien elintarvikkeiden kulutusta (26,27,28,29,30). Sen lisäksi on käytettävissä muita keinoja, joilla lapsia ja aikuisia voidaan suojata ylimääräisiltä kaloreilta. Kielletään lihottavien tuotteiden seuraavat markkinointistrategiat:

• Roskaruuan mainostaminen lapsille. Tätä on jo rajoitettu useissa maissa (31).
• Lasten lelut lihottavien hampurilaistuotteiden yhteydessä. Tämä on jo voimassa Chilessä (32).
• Alennustarjoukset lihottavilta tuotteilta. Vastaava kielto on jo käytössä alkoholijuomien kohdalla (25).
• Makeisten ja muiden lihottavien tuotteiden myynti kauppojen kassoilla. Tätä suunnitellaan Britanniassa (33).

Millaisia vaikutuksia?

Mitä tapahtuisi, jos poliittiset päättäjät ryhtyisivät tänä vuonna tarmokkaasti suunnittelemaan lihavuusepidemian nujertamista? Vuoden 2021 syyskuussa astuisi voimaan useita lakeja ja säädöksiä, joiden avulla lihottavien elintarvikkeiden kulutus vähenisi nopeasti ja tuntuvasti. Vastaavasti hintapolitiikalla lisättäisiin terveellisten hedelmien ja kasvisten käyttöä

Ylimääräisten kaloreiden saanti vähenisi, ja suomalaisia ajautuisi ylipainoon aiempaa vähemmän. Lihavuuskäyrä tasoittuisi ja vuoden parin kuluttua se kääntyisi laskuun. Tällä kehityksellä olisi jo huomattava vaikutus väestön terveyteen.

Kaloreiden saantia vähentävillä laeilla ja säädöksillä olisi myös paljon nopeampia vaikutuksia. Ne antaisivat 2,98 miljoonalle ylipainoisille suomalaisille paremmat mahdollisuudet päästä eroon liikakiloista.

Ylipainoinen ihminen tarvitsee enemmän energiaa kuin normaalipainoinen, koska ”isompi kone” vaatii enemmän polttoainetta. Jos liikakiloja on 15 kg, energiantarve on 500 – 600 kilokaloria suurempi kuin vastaavan pituisella normaalipainoisella. Vähintään tämän verran ylipainoa on niillä 1,17 miljoonalla suomalaisella, joiden painoindeksi on 30 tai enemmän. He ylläpitävät liikakilojaan syömällä ja juomalla joka päivä vähintään 500 – 600 ylimääräistä kilokaloria. Lihottavien elintarvikkeiden kulutuksen vähentyminen auttaisi heitä pyristelemään irti  liikakaloreiden kierteestä. On täysin odotettua, että sen seurauksena monien ylipainoisten kilot alkaisivat vähentyä.

Myös laihduttajat hyötyisivät. Suomessa joka vuosi 33 % naisista ja 25 % miehistä yrittää vakavissaan laihduttaa (34). Useimmilla laihdutetut kilot palaavat takaisin. Se ei ole kovin yllättävää, koska laihduttamisen jälkeen he joutuvat elämään siinä samassa ruokaympäristössä, joka heitä oli lihottanut. Lihottavien elintarvikkeiden houkutusten vähentäminen auttaisi laihduttajia pysyvämpiin tuloksiin.

 

Lähteitä

1. Mustajoki P. Lihavuutta pitää torjua laeilla ja säädöksillä. HS Vieraskynä 13.7.2019.
2. Professorit verottaisivat epäterveellisiä ruokia. HS 15.7.2019
3. ”Lihavuuden ehkäisy on pikemminkin poliitikkojen kuin lääkäreiden työtä”, sanoi ylilääkäri – Ministeri Lintilän mukaan sokerivero on erittäin vaikea toteuttaa. HS 15.7.2109
4. Mustajoki P. Meta-analyysit eivät ratkaise ravitsemuksessa. Suomen Lääkärilehti 2018:73:984-5. Lue artikkeli
5. Dhurandhar NV, Schoeller AW, Heymsfield SB ym. Energy balance measurement: when something is not better than nothing. Int J Obes 2015;39:1109-13-
6. Dennis EA, Flack KD, Davy BM. Flack KD. Beverage consumption and adult weight management: A Review. Eat Behav 2009;10: 237–246.
7. de Graaf C. Why liquid energy results in overconsumption. Proc Nut Rev 2011;70:162-70.
8. Singh GM, Micha R, Khatibzadeh S ym. Estimated global, and national disease burdens related to sugar-sweetened beverage consumption. Circulation 2015;132:639-66.
9. DellaValle DM, Roe LS, Rolls BJ. Does the consumption of caloric and non-caloric beverages with a meal affect energy intake? Appetite 2005;44:187-93.
10. DiMeglio DP, Mattes RD. Liquid versus solid carbohydrate: effects on food intake and body weight. Int J Obesity 2000;24:794-800.
11. Chen L, Appel LJ, Loria C et al. (2009) Reduction in consumption of sugar-sweetened beverages is associated with weight loss: the PREMIER trial. Am J Clin Nutr 89, 1299–1306.
12. Cawley J, Thow AM, Wen K, Frisvild D. The Economics of Taxeson Sugar-Sweetened Beverages: A Reviewof the Effects on Prices, Sales, Cross-Border Shopping, and Consumption. Annu Rev Nutr 2019; May 22
13. Nakhimovsky SS, Feigl AB, Avila C ym.Taxeson Sugar-Sweetened Beverages to Reduce Overweight and Obesity in Middle-Income Countries: A Systematic Review.PloSOne 2016;11: e0163358
14. Stubbs RJ, Harbron CG, Prentice AM. Covert manipulation of the dietary fat to carbohydrate ratio of isoenergetically dense diets: effect on food intake in feeding men ad libitum. Int J Obes 1996;20:651.
15. Rolls BJ. Dietary energy density: Applying science to weight management. Nutr Bull 2017; 42: 246-53.
16. Stelmach-Mardas M, Rodacki T, Dobrowolska-Iwanek J ym. Link between food energy density and body weight. Nutrients 2016;8:229.
17. Karl JP, Roberts B. Energy density, energy intake, and body weight regulation in adults. Adv Nutr 2014;5:835-50.
18. Perez-Escamilla R, Obbagy JE, Altman JM. Dietary energy density and body weight in adults and children: a systematic review. J Acad Nutr Diet 2012 May;112(5):671-84.
19. Good practice brief. Pulic health product tax in Hungary. WHO
20. Batis C, Rivera JA, PopkinBM, Smith Taillie L. First-year evaluation of Mexico´s tax on nonessential energy-dense foods: a observational study. PLOS Medicine 2016 July 5.
21. Ledikwe JH, Ello-Martin JA, Rolls BJ. Portion sizes and the obesity epidemic. J Nutr 2005;135:905-9.
22. Hollands GJ, Shemilt I, Jebb S ym. Portion, package or tableware size for changing selection and consumption of food, alcohol and tobacco. The Cochrane collaboration 2015, issue 9.
23. Livingstone MBE, Pourshahidi LK. Portion size and obesity. Adv. Nutr. 2014;5:829-34.
24. Rolls B, Roe LS, Kral TVE, Meengs JS, Wall DE. Increasing the portion size of a packaged snack increases energy intake in men and women. Appetite 2004;42:63-69.
25. Alkoholituotteiden vähittäismyynti. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. PDF linkki
26. Briggs DM, Tytton OT, Kehlbacher A ym. Overall and income specific effect on prevalence ov overweight and obesity of 20% sugar sweetened drink tax in UK: econometric and comparative risk assessment modelling study. BMJ 2013;347:f6189,
27. Duffey KJ, Gordon-Larsen P, Shikany JM ym. Food price and diet and health outcomes. Arch Intern Med 2010;170:420-6.
28. Afshin A, Penalvo JL,Del Cobbo L ym. The prospective impact of food pricing on improving dietary consumption: A systematic review and meta-analysis. PloS One 2017;12:e172277.
29. Ng SW, Rivera JA, Popkin BM ym. Did high sugar-sweetened beverage purchasers respond differently to the excise tax on sugar-sweetened beverages in Mexico? Publ Health Nutr 2019;22:750-6.
30. Maurico H-F, Batis C, Rivera JA ym. Reduction in purchases of energy-dense nutrient-poor foods in Mexico associated with the intruduction of a tax in 2014. Prev Med 2019;jan:16-22.
31. Taillie LS, Busey E, Mediano Stoltze F ym. Governement policies to reduce unhealthy food marketing to children. Nutr Rev 2019;22: pii: nuz021
32. Suomela S. Ylipainoepidemiaa estämässä. Aesculapius 22.2.2019
33. Independent 2.6.2018. Sweets at supermarket checkouts to be banned in fight against childhood obesity.
34. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.