Elämää suklaan kanssa – addiktiota, riippuvuutta, himoa vai mielihalua?

”Suklaaksi sanotaan sekoitusta, joka syntyy paahdettaessa kaakaopapua sokerin ja kanelin kera…Kun niihin lisätään vaniljan herkullinen aromi, on oikein toimimalla mahdollista saavuttaa täydellisyyden nec plus ultra (’edemmäksi ei voi mennä’, ylittämätön).”

Lainaus on tunnetun herkkusuun Jean Anthelme Brillat-Savarinin kirjoittamasta gastronomian klassikosta Maun fysiologia, joka ilmestyi vuonna 1825 (1).

Ennen joulua sain 200 gramman suklaalevyn palkkioksi pienestä avusta. Päätin yrittää selvitä sen kanssa. Illalla taitoin levystä neljän palan siivun ja heti sen jälkeen vein loput vaatekaapin ylähyllylle villapaidan alle piiloon. Sitten pala kerrallaan nautin maitosuklaan ja sen seassa olevien lakritsisirujen taivaallisesta mausta.

Addiktio, riippuvuus, himo, mielihalu?

Englanninkielessä käytetään sanaa craving kuvamaan voimakasta halua syödä jotain tiettyä ruokaa. Aivan vastaavaa sanaa ei löydy muista kielistä (2). Sanakirja ehdottaa craving-sanan suomenkielisiksi vastineiksi sanoja himo, hinku, mieliteko.

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, ettei hinku suklaan perään ole addiktiota (3,4,5). Sitä ei pidä verrata huumeisiin, nikotiiniin ja alkoholiin, joissa riippuvuus johtuu kemiallisten aineiden vaikutuksista aivoissa. Mikään ruoka ei aiheuta vastaavaa fyysistä addiktiota.

Addiktio on Lääketieteen termit -kirjan mukaan suomeksi riippuvuus: ”voimakas fyysinen ja psyykkinen tarve käyttää jatkuvasti päihdettä tai nautintoaineita niiden haitoista huolimatta”. Näin voimakkaasti suklaa ei vaikuta, siksi ei ole järkevää puhua suklaariippuvuudesta.

Tässä jutussa käytän sanaa suklaahimo, koska se kuvaa minun suhdettani suklaaseen. Kuten kaikessa ihmisiin liittyvissä asioissa, myös halussa suklaaseen on suurta vaihtelua. Jos koet, että oma suhteesi suklaaseen on rauhallisempi, voit mielessäsi muuttaa himon sanaksi mielihalu. Varmasti löytyy myös ”suklaaneutraaleita” ihmisiä, joiden makumaailmassa suklaa ei ole minkäänlaisessa erikoisasemassa.

Mistä suklaahimo johtuu?

Kaakaosta löytyy psykoaktiivisia aineita, mm. kannabiksen sukuisia molekyylejä, joita on esitetty suklaahimon aiheuttajiksi (3). Niillä ei kuitenkaan voi selittää houkuttavuuta ja koukuttavuutta, koska vähemmän kaakaota sisältävää maitosuklaata himoitaan enemmän kuin tummaa suklaata, eikä kaakao kapseleissa nautittuna vaikuta mitenkään.

Suklaahimoa selitetään yksinkertaisesti suklaan äärimmäisellä herkullisuudella (3,4).

Kaakao on suklaan makunautinnossa tärkeä, mutta vaikuttamassa on paljon muita tekijöitä. Suklaan autuuden pointti, rasvan ja sokerin suhde, on optimaalisesti kohdallaan. Mukana on makua tehostavia aromiaineita, joista jo Brillat-Savarin puhui. Suklaan sulamispiste on täsmälleen oikea. Kiinteä suklaa sulaa kehon lämmössä, jolloin ruskea herkkuvelli leviää suun jokaiseen sopukkaan. Vaikea kuvitella tehokkaampaa herkullisen maun tuottajaa

Suklaahimon tutkijat ovat pohdiskelleet, että mukana saattaa olla myös ”kielletyn hedelmän” psykologiaa. Suklaa ei ole perusruokaamme, vaan herkutteluruokaa, jonka runsas käyttö on epäterveellistä eikä siksi suotavaa (3,4) Yritys vastustaa tätä kiellettyä ihanan makunautinnon tuojaa saattaa vain vahvistaa halua syödä. Halu muuttuu himoksi.

Yleinen ilmiö

Voimakasta halua syödä jotain tiettyä ruokaa esiintyy silloin tällöin melkein kaikilla, naisilla enemmän kuin miehillä (6,7,8). Suklaa on selvästi yleisin mielihalun kohde. USA:ssa 84 % naisopiskelijoista ja 53 % miesopiskelijoista kertoivat jonkinasteisesta suklaanhimosta (craving for chocolate).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimuksen mukaan 15 – 64 vuotiaista suomalaisista runsas puolet käyttää suklaata tai muita makeisia 1 – 2 päivänä viikossa (9). Kolme kertaa tai useammin käyttää runsas viidesosa, naiset (24,4 %) hieman useammin kuin miehet (20,4 %). Monellako heillä on erityinen mielihalu suklaaseen, ei ole tiedossa.

Naisilla makean kaipuu ja suklaan käyttö ajoittuu usein kuukautisten alkuun. Mitään hormonaalista syytä tähän ei ole löytynyt, eikä suklaalla voida hoitaa kuukautisiin liittyviä oireita. Tutkimukset viittaavat siihen, että ilmiö on sidoksissa maassa vallitsevaan asenneilmastoon (7,10).

Yhdysvaltalaisilla suklaanhimoisilla 40 %:lla suklaan käyttö ajoittuu kuukautisiin, kun vastaava luku Espanjassa on vain 4 %, vaikka molemmissa maissa suklaan kulutus on samaa tasoa (7). Tutkijoiden mukaan selityksenä on maiden erilainen suhtautuminen suklaaseen.

USA:ssa ihannoidaan hoikkuutta, minkä vuoksi houkutteleva suklaa on ”kielletty hedelmä”, lihottava herkku. Amerikkalaisille naisille kuukautisten aika on hyväksyttävä ”eksjuus”, syy hemmotella itseään. Sen sijaan Espanjassa suklaaseen suhtaudutaan ruokakulttuurin normaalina osana. Siellä suklaasta voidaan kuukautisista riippumatta nauttia hyvällä omalla tunnolla

Suklaa näkyy aivoissa

Aivoissa on alueita, jotka aktivoituvat silloin, kun haluamme jotain. Mitä enemmän halutaan, sitä enemmän aivoissa vilkuttaa. Näitä aivojen tapahtumia voidaan mitata erityisellä magneettitutkimuksella ja aivosähkökäyrien sovelluksilla.

Ei ole yllättävää, että ruokaan liittyvien mielitekojen tutkimuksissa on usein käytetty juuri suklaata. Syömismielihalujen kuningattaren voidaan odottaa aiheuttavan selkeitä reaktioita.

Hiljan ilmestyi laaja katsaus suklaan aivovaikutuksista (11). Suurin osa perusteellisesta tekstistä meni reippaasti yli hilseen. Sen kuitenkin ymmärsin, että suklaa aiheuttaa suklaanhimoisilla huomattavia aktiivisuuden muutoksia aivoissa. Sen sijaan ihmisillä, jotka eivät koe erityistä mielihalua suklaaseen, aivot reagoivat heikosti.

Kuva on tutkimuksesta, jossa testihenkilöt katselivat suklaata esittäviä kuvia. Samaan aikaan pään iholle asetetut elektrodit (mustat pisteet) mittasivat aivojen toimintaa. Suklaanhimoisilla näkyi voimakasta aktiivisuutta etenkin otsalohkon alueella. ”Suklaahimottomien” aivot suhtautuivat paljon rauhallisemmin tämän ruskean herkun katseluun.

Aivotutkimuksiin valitaan erilaisten testien avulla henkilöitä, jotka kokevat huomattavaa himoa suklaaseen, ja vertailuhenkilöiksi niitä, joilla suklaa ei aiheuta juuri mitään mielihaluja. Useimmat ihmiset asettuvat jonnekin kuvassa näkyvien aktiivisuuksien välimaastoon.

Miksi ihmisten mielihaluissa herkullisia ruokia kohtaan on niin suuria eroja? Geeneillä on osuutensa asiassa. Löytyy esimerkiksi geneettisesti muunneltu hiirikanta, johon kuuluvat hiirulaiset syövät impulsiivisesti suklaata (12). Niiden suklaanhimon selityksenä on aivojen dopamiinireseptoreiden epänormaali toiminta. Ihmisellä ei ole todettu näin suoria geenien vaikutuksia, mutta suomalaisen tutkimuksen perusteella mieltymys makeisiin ruokiin on huomattavassa määrin periytyvää (13).

Elämää suklaan kanssa

Lapsuusiässä en muista syöneeni lainkaan suklaata. Sodan jälkeisessä Suomessa ei makeisia liiemmin ollut, eikä seitsemän lapsen perheellä ollut varaa herkutteluihin.

Sitten kun perustin oman perheen, tilanne oli toinen. 1970-luvun Suomessa suklaavalikoima oli jo huomattava. Kun lapset oli saatu nukkumaan, vaimon kanssa TV:tä katsellessa mahaamme katosi usein Fazerin tai Maraboun suklaalevy. Suklaahimoni kehittymiseen on saattanut vaikuttaa, että muutama vuoden ajan tämän ruskean herkun maku liittyi mukavaa hemmotteluhetkeen.

Parikymmentä vuotta sitten havahduin siihen, että vaa´an viisari heilahti punaiselle. Niihin aikoihin ostin usein kotiin 200 gramman suklaalevyn. Söin yhden tai kaksi riviä ja panin loput työhuoneeni kaappiin. Hetken päästä ajattelin maistaa vielä rivin. Kun olin puolessa välissä, loput meni sisään nopeasti, vaikka suklaa ei enää tuntuneet mitenkään herkullisilta. Lopputulema oli 1100 ylimääräistä kilokaloria.

Päätin etten enää osta suklaata kotiin. Ei todellakaan mikään briljantti idea. Tunnen paljon ihmisiä, jotka huolehtivat painonhallinnastaan rajoittamalla ongelmaruokien kotiin tuomista.

Nyt joulun alla oli ensimmäinen kerta kahteenkymmeneen vuoteen, kun kotona taitoin isosta suklaalevystä paloja. Kolmantena päivänä lohkaisin jälleen levystä rivin ja aloin nautiskella pala kerrallaan. Neljän palan jälkeen suussani viipyivät vielä nuo ah niin auvoisat aromit. Ennen kuin makunautinto kieleltä ehti haalistua taitoin yhden ylimääräisen palan ja työnsin suuhuni.

Luulen että jossain alitajuntani syvyyksissä aivojeni mielihaluradat olivat ohjanneett minua huomaamattani ”unohtamaan” turvatoimeni, ennen maistelua suklaan viemisen vaatekaappiin. Havahduin vaaraan ja kiikutin levyn kiireesti piiloon. Seuraavina päivinä sain kunnialla syötyä suklaalevyn loppuun rivi kerrallaan.

Mutta kokemus osoitti, etten ole suklaanhimoltani turvassa. Päätin jatkaa suklaalevyn ostokieltoa seuraavat kaksikymmentä vuotta.

Kirjallisuutta

1. Brillat-Savarin. Maun fysiologia. Suom. Juha Mannerkorpi. Gummerus 1988.
2. Hormes JM, Rozin P. Does “craving” carve nature at the joints? Absence of a synonym in many languages. Addict Behav 2010;35:459-63.
3. Rogers PJ, Smit AJ. Food craving and food ”addiction”: a critical review of the evidence from a biopsychosocial perspective. Pharmacol Biochem Behav 2000;66:3-14.
4. Parker G, Parker I, Brotchie H. Mood statet effects of chocolate. J Aaffect Disord 2006;92:149-59.
5. Hill AJ. The psychology of food craving. Proc Nutr Soc 2007;66:277-285.
6. Pelchat ML. Of human bondage: Food craving, obsession, compulsion, and addiction. Physiol Behav 2002;76:347-52.
7. Zellner DA ym. Chocolate craving and menstrual cycle. Appetite 2004;42:119-21.
8. Hormes JM, Orloff NC, Timko CA. Chocolate craving and disordered craving. Beyond the gender divide? Appetite 2014;83:185-93.
9. Helakorpi S, Holstila A-L, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisten aikuisväestön terveyskäyttäytyminenb ja terveys, kevät 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti45/2012.
10. Hormes JM, Niemiec MA. Does culture create creaving? Evidence from the case of menstrual chocolate craving. PLOS ONE 2017,Jan 19: 0181445.
11. Asmaro D, Liotti M. High-caloric and chocolate stimuli processing in healthy humans: an integration of functional imaging an electrophysiological findings. Nutrients 2014;6:319-42.
12. Patrono E, Di Segni M,Patella L ym. When chcolate seeking becomes compulsion: Gene-environment interplay. PLoS ONE 2015;10:e0120191.
13. Keskitalo K,Knaapila A, Kallela M ym. Sweet taste preferences are partly genetically determined: identificatioin of a trait locus on chromosome 16. Am J Clin Nutr 207;86:55-63.