”Syömme ensin silmillämme” -viisaus on ensi kertaa esitetty Apiciuksen ruokareseptien kokoelmassa, joka ilmestyi keisariajan Roomassa. Antiikin keittiömestari muotoili lausumansa havainnoimalla itseään ja muita roomalaisia herkkusuita, siihen aikaan ei tiedetty fysiologiasta ja aivojen toiminnasta mitään.
Vasta parinkymmenen vuoden aikana on ymmärretty syvällisemmin, miten totta Apiciuksen havainto on.
Hiljan ilmestyneessä perusteellisessa katsauksessa Eating with our eyes: From visual hunger to digital satiation (1) tutkijat puhuvat näkemisnälästä (visual hunger), luontaisesta vietistä (urge), joka ohjaa katseen ruokaan.
Taustalla ihmisen evoluutio
Nothing in biology makes sense except in the light of evolution, biologiaa voidaan ymmärtää vain evoluution kautta (2). Tunnetun evoluutiobiologin Theodosius Dobzhanskyn paljon siteerattu totuus auttaa myös ymmärtämään, miksi visuaalinen nälkä kehittyi ihmiselle.
Kaikista eläin-, kasvi-, sieni- ja mikrobilajeista yli 99 % viestii lajitoveriensa kanssa ja etsivät ruokaa miltei yksinomaan feromoneiksi kutsuttujen kemikaalien avulla. Ihmisen evoluutio lähti toiselle polulle. Hajujen aistiminen on surkastunut, ja näöstä muodostui keskeinen aisti (3).
Riittävä ravinnon saanti oli luonnon tilassa eläneillä esi-isillämme ja -äideillämme elämän ja kuoleman kysymys. Syntyi visuaalinen nälkä – voimakas vietti suunnata katse ensisijaisesti ruokaan. Evoluution aikana aivomme oppivat nauttimaan ruoan näkemisestä, koska se ennakoi mahdollisuutta syömiseen (1).
Ruoka vangitsee katseen
Yhdysvaltalainen syömisen tutkija Brian Wansink on lanseerannut termin see-food (4).
Eräässä hänen tutkimuksessaan toimistotyöntekijöiden työpöydille asetetiin viikon ajaksi makeisrasioita, joissa oli läpinäkyvä kansi. Toisena viikkona kansi oli läpinäkymätön, mutta työntekijät tiesivät rasian sisällä olevan karkkeja. Silloin kun makeiset olivat näkyvissä, makeisia syötiin 50 prosenttia enemmän (5).
Katseen kohdistumista (eye tracking) voidaan tutkia tarkasti laitteilla, jotka kykenevät rekisteröimään silmien liikkeitä millisekuntien tarkkuudella.
Eye-tracking -kokeissa näytetään tietokoneen ruudulla kuvapareja. Samalla silmille asetettava laite rekisteröi silmien liikkeet. Katse kiinnittyy esitettyyn kohteeseen näytetyn kuvan laadusta riippuen 200 – 400 millisekunnissa (0,2 – 0,4 sekunnin kymmenyksessä).
Kohdistamistutkimukset osoittavat, että meillä on vaistomainen tarve nopeammin kohdistaa silmämme ruokaa esittäviin kuviin kuin erilaisten esineiden kuviin. Vain syötävä laukaisee nopeamman katseen. Esimerkiksi ruokailuvälineitä tai korkkiruuvia katsotaan samalla tavalla kuin muita esineitä (6).
Ruokien laatu vaikuttaa katseeseen. Energiatiheisiin syötäviin (suklaa, pizzat jne.) katseemme kiinnittyy vielä nopeammin kuin pienen energiatiheyden ruokiin (hedelmät, kasvikset). Koska energiatiheät ruuat ovat olleet eloonjäämisen kannalta erityisen hyödyllisiä, ”makes sense”, että näköaisti on evoluution aikana oppinut asettamaan ne etusijalle.
Aivot aktivoituvat ruokakuvista
Aivojen toimintaa voidaan nykyään tutkia erilaisilla kuvantamismenetelmillä. Niiden avulla voidaan nähdä, mitä aivoissa tapahtuu katsoessamme ruokaa.
Aivojen miljardit hermosolut viestivät keskenään välittäjäaineiden avulla. Yksi niistä on dopamiini, joka saa meidät haluamaan hyödyllisiä ja miellyttäviä asioita. Dopamiinin aktiivisuutta voidaan mitata kuvantamislaitteilla.
Ruokakuvien katseleminen lisää tietyillä aivojen alueilla dopamiinin aktiivisuutta. Aivomme ilmoittavat meille, että saatavilla on jotain hyödyllistä ja samalla mielihyvää aiheuttavaa. Tämä on automaattinen refleksi, joka on ohjannut kivikaudella elänyttä esi-isiämme ja -äitejämme saamaan riittävästi ravintoa (7,8).
Ruokien energiantiheyden vaikutus näkyy myös aivoissa. Kuvantamistutkimuksissa energiatiheiden ruokien kuvat aiheuttavat voimakkaamman reaktion kuin energiaköyhät (9,10).
Lihavien aivoreaktiot voimakkaampia
Kymmenissä tutkimuksissa on todettu, että ruokakuvia katselevien lihavien ja normaalipainoisten henkilöiden aivoreaktiot poikkeavat toisistaan.
Ruokakuvia katsoessa dopamiini ”vilkuttaa” lihavien aivoissa voimakkaammin. Ero normaalipainoisiin korostuu etenkin energiatiheiden ruokien kuvia katsellessa (1,7,8,9).
Lihavien suuremmasta herkkyydestä kertoo myös se, että heillä ruokakuvia katsellessa dopamiinin aktiivisuus lisääntyy myös aterian jälkeen (7,10). Sen sijaan kylläisillä normaalipainoisilla aivot reagoivat laimeasti ruokakuviin.
Erilaiset mahdollisuudet hallita painoa
Usein kuulee normaalipainoisten ihmettelevän, mikseivät ylipainoiset ”ota itseään niskasta kiinni” ja tee painolleen jotain. Ajatellaan, että painonhallinta on kiinni pelkästään tietoisista valinnoista.
Tällainen ajattelu on totaalisesti virheellinen. Yleensä vältän karkeuksia, mutta tässä asiassa tekee mieli sanoa, että ”niskasta kiinni” lausumat ja siihen liittyvät lieveilmiöt – lihavien halveeraaminen laiskoiksi ja heikkotahtoisiksi – ovat aivan perseestä.
Ihmiset eivät elämässään todellakaan lähde samalta viivalta painonsa hallintaan.
Normaalipainoisiin verrattuna ylipainoiset tuntevat suurempaa mieltymystä energiatiheisiin ruokiin ja pystyvät heikommin vastustamaan maittavia ruokia (11,12). Näköruokaan liittyvät viime vuosien tutkimukset auttavat ymmärtämään näiden jo vuosia sitten julkaistujen havaintojen taustalla olevia mekanismeja.
Lihavien ja normaalipainoisten henkilöiden väliset erot ruokiin reagoimisessa voivat johtua perityistä geeneistä tai olla lapsuuden aikaisten kokemusten etsaamia kehitysvaiheessa oleviin aivoihin (13,14). Ylipainoisen yksilön kannalta on aivan sama, johtuuko herkkyys näköruoalle perimästä vai lapsuuden kokemuksista. Se on joka tapauksessa oikeasti olemassa ja tämän päivän laitteilla mitattavissa.
Herkkyys näköruoalle on varmasti yksi tärkeimmistä syistä lihavuuden yleistymiselle muutaman viime vuosikymmenen aikana. Usein toistuva tiedostamaton reaktio ruoan näkemiselle on nykyisessä runsaassa ruokaympäristössä johtanut liiallisiin kaloreihin.
Näköruoan määrä on satakertaistunut
Kukaan ei ole laskenut paljonko näköruoka on lisääntynyt viimeisen 30-40 vuoden aikana, mutta ”satakertaistunut” tuskin on liioittelua.
Alussa mainitun katsauksen kirjoittajat luettelevat, kuinka ruuan näkemisen määrä on räjähdysmäisesti kasvanut (1). Television kokkiohjelmat ovat lisääntyneet huimasti – Suomen pääkanavilla voi tulla 70 ruokaohjelma viikossa. Kännyköillä otetaan tavattomasti ruokakuvia ja lähetellään muille. Keittokirjoja ilmestyy enemmän kuin koskaan. TV:ssä ja internetissä lapset altistuvat ruokamainonnan kuville.
Konkreettisimmin näköruoan lisääntyminen näkyy ruokakaupoissa.
Kuvassa on ruokakauppa Helsingin Ruskeasuolla 1950-luvulla (Ruskeasuo-seuran kuvakokoelma). Voit mielessäsi verrata sitä tämän päivän ruokamarkettiin.
Laskeskelin, että asuinpaikkani lähellä sijaitsevassa supermarketissa syötävää ja juotavaa on tarjolla reilusti yli hyllykilometrin verran. Marketin pelkän makeisosaston tarjonta on laajempi kuin Ruskeasuon ruokakaupan kaikkien ruokien valikoima. Katsetta eniten houkuttelevia energiatiheitä syötäviä – makeisia, keksejä, sipsejä, jäätelöä jne. – on yhteensä pari sataa hyllymetriä.
”Näköruokaherkät” tarvitsevat suojaa kaloreilta
Elektroniikan, vaatteiden ja huonekalujen ostaminen osataan tehdä houkuttelevaksi, mutta niiden kuluttamiseen eivät ohjaa mitkään sisäiset vietit.
Ruokakaupassa on toisin. Evoluution aikana kehittynyt eloonjäämisvietti houkuttelee syömään ruokaa, joka osuu silmiimme. Varsinkin energiatiheää lihottavaa ruokaa, johon katseemme ensisijaisesti kiinnittyy.
Toinen ratkaiseva ero muuhun kuluttamiseen on, että ruokien ja juomien aineosat joutuvat sisäämme. Nieltyämme ne joutuvat peruuttamattomasti osaksi aineenvaihduntaamme. On täysin luonnollista, että tässä äärimmäisen intiimissä suhteessa voi helposti ilmaantua häiriöitä. Usein käytettyinä epäterveelliset ruoat ja juomat aiheuttavat lihavuutta ja nipun kroonisia sairauksia.
Nykyisen lihavuusepidemian taustalla on ruokatarjonnan tavaton runsastuminen. Tässä ympäristössä hyvin monet eivät enää pärjää visuaalisen nälkänsä kanssa. Toivottavasti tulevaisuuden ruokakaupassa heitä suojellaan liiallisilta kaloreilta.
Kirjallisuutta
- Spence C, Okajima K, Cheol AD ym. Eating with our eyes: From visual hunger to digital satiation. Brain Cogn 2015;110:53-63.
- Dobzhansky T. Nothing in biology makes sense except in the light of evolution. Am B Teacher 1973;35:125-9.
- Wilson EO. Mitä ihmisen olemassaolo merkitsee. Viisas elämä 2016.
- Wansink B. Mindless eating. Why we eat more than we think. Bantam Books 2006.
- Painter JE, Wansink B, Hieggelke JB. How visibility and convenience influence candy consumption. Appetite 2002;38:237-8.
- Doolan KJ, Breslin G, Hanna D ym. Visual Attention to Food Cues in Obesity: An Eye-Tracking Study. Obesity 2014;22:2501-7.
- Pursey KM, Stansell P, Callister RJ ym. Neural responses to visual food cues according to weight status: a systematic review of functional magnetic resonance imaging studies. Front Nutr 2014;1: Article 7
- Tuulari JT. Effects of obesity and weight loss following bariatric surgery on brain function, structural integrity and metabolism. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja Sarja D osa – tom. 1184, Turku 2015
- Brooks S J, Cedernaes J, Schliöth HB. Increased prefrontal and parahippocampal activation with reduced dorsolateral prefrontal and insular cortex activation to food images in obesity: A meta-analysis of fMRI studies. PLOS One 2013;8:e60393
- Puzziferri N, Zigman JM, Thomas BP ym. Brain imaging demonstrates a reduced neural impact of eating in obesity. Obesity 2016;doi:10.1002/oby.21424.
- Blundell JE, Gillett A. Control of food intake in the obese. Obes Res 2001;9 Suppl. 4:263S-70S.
- Johnson F, Wardle J. Variety, palatability, and obesity. Adv Nutr 2014;5:851-9.
- Parsons TJ, Power C, Logan S ym. Childhood predictors of adulthood obesity: a systematic review. Int J Obes 1999;23 (Suppl 8):S1-107.
- Silventoinen K, Rokholm B, Kaprio J ym. The genetic and environmental influences on childhood obesity: a systematic review of twin and adoption studies. Int J Obes 2010;34:29-40.
Tuttua. Avattu karkkipussi kahvihuoneen pöydällä on vaikea vastustettava. Onneksi see-food toimii myös positiivisessa mielessä: Kaappien uumenista pöydälle nostetut tomaatit, porkkanat ja muut karvikset hupenevat hetkessä perheenjäsenten suihin.
Olisiko vinkkejä energiatiheiden herkkujen vastustamiseen see-foodin näkökulmasta? Miten toimia vuoden 2017 marketeissa tai tapahtumissa, joissa herkkuja on ylenmäärin tarjolla?
Kotia tosiaan on mahdollista ”ruokasisustaa” siten, että epäterveellisten ruokien näköruokahoukutukset vähenevät. Hieno oivallus on pitää hedelmiä ja kasviksia pöydällä, jolloin näköruokavaikutus kohdistuu niihin. Kodin ruokasisustuksesta voit lukea enemmän viime syksynä ilmestyneessä kirjassani Vähennä kaloreita ilman dieettiä.
Ruokamarket onkin hankalampi juttu, sillä ruokakauppias haluaa myydä sinulle mahdollisimman paljon. Hän käyttää kaikkia näköruokaan liittyviä kikkoja houkutellakseen sinua ottamaan tuotteita koriisi. Ja viimeiseksi kassajonossa energiatiheät ”näkönaposteltavat” ovat kätesi ulottuvilla.
Kirjassani on luku myös luku ”Ruokakaupassa”. Mitään patenttiratkaisua ei ole, mutta näköruoan heräteostoksia voi vähentää ostamalla vain kotona tehdyn listan mukaan. Joillekin päätös ”en osta kassalta mitään” voi olla tarpeen. Sen sijaan päätös ”olen seuraavalla kerralla ostoksissani tarkempi” ei ole kovin hyvä. Houkuttelevia näköruokia tulee helposti ostettua huomaamatta tai yksinkertaisesti sorrutaan.