Toimittaja Jenny Lehtisen vetämä YLE:n Vaakakapina on pyörinyt puoli vuotta.
Jennyn elämässä on ollut 25 vuotta laihdutuskuureja, häiriintynyttä syömistä, jojoilua, jatkuvaa painonseurantaa, usein monta kertaa päivässä. Hän teki vaakalakon ja onnistui lopettamaan ainaisen dieetillä olon. TV-ruudussa esiintyy energinen ja iloinen toimittaja. Voimme onnitella Jennyä siitä, että hän on saanut elämänsä tasapainoon.
Vaakakapinan nettisivulta löytyy lause: ”Vaakakapina kapinoi sitä vastaan, että vaa’an lukema määrittäisi meitä millään tavalla.” Tätä kannatan täydestä sydämestäni.
Sen sijaan väittämään ”vaa’an tai esimerkiksi painoindeksin kyttääminen usein vain huonontaa kokonaishyvinvointiamme” en voi täysin yhtyä. Jos sana kyttääminen muutetaan painon seuraamiseksi tai tarkkailemiseksi, säännöllisestä vaa´an käytöstä on useimmille hyötyä.
Jojolaihduttaminen
Runsas kymmenen vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa seitsemän prosenttia suomalaisista miehistä ja kymmenen prosenttia naisista olivat laihduttaneet viisi kiloa tai enemmän vähintään kolme kertaa, mutta paino oli joka kerta noussut takaisin (1). Jenny Lehtiseen verrattuna tämän asteinen jojoilu on varsin viatonta eikä välttämättä johda mihinkään hallitsemattomaan tilanteeseen. Mutta jojolaihduttajien joukossa on paljon ylipainoisia, jotka ovat tuhoisassa dieetti- ja vaakakierteessä.
Vaakakapina on hyvä ohje ylipainoisille, joilla jojoilu ja vaakaan tuijottaminen ovat jatkuvaa. Toivottavasti he samalla saavat asiantuntevaa ohjausta löytääkseen dieettien sijalle järkevän tavan syödä.
YLE:n Vaakakapina-ohjelmassa ei ole selkeästi kerrottu, minkälaisille ylipainoisille punnitsemisen lopettaminen on hyvä ohje. Nettisivuilla käyneet ja ohjelmia seuranneet ihmiset voivat saada sen käsityksen, että kaikkien ylipainoisten kannattaa vaakakapinoida.
Olisi suuri vahinko, jos muut kuin tiuhaan jojoilevat Vaakakapinaa seuranneet heittäisivät vaakansa pois. Riittävän usein punnitseminen on hyödyllinen painonhallinnassa. Säännölliseen järkevään vaa´an käyttöön ei ole todettu liittyvän haitallisia psykologisia seuraamuksia.
Vaaka auttaa lihomisen ehkäisyssä
Anoppini huomasi viisikymppisenä vaatteiden alkaneen kiristää. Hän hankki vaa´an ja on käyttänyt sitä joka aamu yli neljänkymmenen vuoden ajan. Hänellä on selkeä ja viisas tapa toimia. Jos paino on noussut kilon tai enemmän, hän odottaa seuraavaan aamuun. Jos vaaka näyttää edelleen liikaa, hän muuttaa jotakin syömisessään. Vähäinen korjausliike on aina pysäyttänyt painon nousun heti alkuunsa.
Anoppi ei ole yksin vaakansa kanssa, sillä painonseuranta näyttää olevan yleistä.
Vuonna 2008 maisteri Anu Karhu syvähaastatteli Pro Gradu -työssään 15 keski-ikäistä naista, jotka koko ikänsä olivat pysyneet normaalipainossa (2). Kukaan heistä ei kertonut, että painosta ei tarvitse välittää tai että voisi syödä miten sattuu. Kaikki tarkkailivat painoaan tavalla tai toisella. Suurin osa heistä oli asettanut itselleen vaa´an lukeman, jota ei halunnut ylittää. Osa seurasi tilannetta vaatteiden kireydellä.
Vaa´an käytöstä painonnousun estäjänä löytyy myös tutkimus. Siirtyessään collegeen amerikkalaiset tytöt lihovat keskimäärin kolmisen kiloa. Tutkijat jakoivat collegeen saapuvat tytöt kahteen ryhmään (3). Toiselle ryhmälle annettiin vaaka ja kehotettiin kerran viikossa raportoimaan tutkijoille painonsa. Heidän keskimääräinen painonsa oli lukukauden lopussa vain sata grammaa suurempi kuin tullessa. Toisessa ryhmässä, joka ei käyttänyt vaakaa, paino nousi keskimäärin kolme kiloa.
Vaaka auttaa laihdutettujen kilojen pysymisessä
Painon nousu takaisin laihduttamisen jälkeen on erittäin yleistä. Niinpä on luonnollista, että tutkijat ovat testanneet erilaisia keinoja pitkän ajan tuloksen parantamiseksi. Yksi tutkituista keinoista on ollut säännöllinen painon seuranta.
Painonseurannan vaikutusta tutkitaan siten, että laihdutusohjelmassa olevat ihmisen arvotaan kahteen yhtä suuren ryhmään, joista toiselle annetaan ohjeeksi punnita itsensä säännöllisesti. Toinen puolikas ei seuraa painoaan. Tutkimuksen lopussa verrataan näiden kahden ryhmän menestymistä.
Kymmenkunta vuotta sitten hollantilaiset tutkijat analysoivat 12 tällaista tutkimusta (4). Säännöllisesti painoaan seuraavat olivat 3- 9 kiloa kevyempiä kuin ne, jotka eivät käyttäneet vakaa. Päivittäin vaa´alla käyneillä tulos oli parempi kuin harvemmin punnitsevilla.
Myöhemmin on ilmestynyt analyysi 17 tutkimuksesta, joissa on selvitetty säännölliseen punnitsemisen vaikutuksia (5). Tässäkin havaittiin laihtumistuloksen olevan sitä parempi, mitä useammin vaa´alla käytiin. Jos punnitsemisessa oli pitkiä taukoja, paino usein rupesi nousemaan.
Suomessakin on tutkittu säännöllisen punnitsemisen merkitystä. Tamperelaiset tutkijat selvittivät, miten painonseuranta terveysneuvonnan jälkeen vaikuttaa tulokseen (6). Mukana olleet ylipainoiset kirjasivat painotietonsa älypuhelimeen, jonka tiedoista voitiin tarkistaa punnitsemisen vaikutuksia. Mitä säännöllisemmin punnittiin, sitä parempi painotulos. Pitkät tauot punnitsemisessa johtivat usein painon nousuun.
Säännöllinen painon seuraaminen on siis yksinkertainen ja toimiva keino vähentää painon nousua laihduttamisen jälkeen. Mutta mitä se vaikuttaa mieleen? Onko vaarana, että homma luiskahtaa överiksi?
Säännöllinen vaa´alla käynti ei aiheuta syömishäiriöitä
Monissa edellä mainituissa tutkimuksissa seurattiin myös vaa´an käyttäjien henkistä hyvinvointia. Mitään huolestuttavaa ei tullut esille. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin tavallista perusteellisemmin säännöllisen painon seuraamisen psykologisia vaikutuksia (7).
Tutkimukseen värvättiin noin viisikymmentä ylipainoista, joista suurin osa oli naisia. Puolet heistä sai elektroniset vaa´at, jotka automaattisesti välittivät painotiedot tutkijoille. Osallistujat punnitsivat itsensä keskimäärin viisi kertaa viikossa. Tutkijat lähettivät viikoittain heille painokäyrät, jotka kertoivat havainnollisesti, mitä painolle oli tapahtunut.
Suurin osa vaa´an käyttäjistä laihtui 2 -3 kiloa tai enemmän. Heidän tyytymättömyytensä omaa kehoaan kohtaan väheni. Psykologisissa testeissä ei havaittu mitään anorektisia oireita, masentuneisuutta tai taipumusta ahmimiseen.
Vielä parikymmentä vuotta sitten oltiin huolissaan siitä, että säännöllinen va´alla käyminen voi johtaa pakonomaiseen painon seurantaan ja syömishäiriöön. Nyt tiedetään, että vaa´an käyttö on tässä mielessä turvallista.
Kirjallisuutta
- Lahti-Koski M, Männistö S, Pietinen P, Vartiainen E. Prevalence of weight cycling and its relation to health indicators in Finland. Obes Res. 2005:13:333-41.
- Anu Karhu: Onnistunut painonhallinta. Tutkimus keski-ikäisten naisten koko elämän kestäneestä painonhallinnasta. Pro Gradu -työ 2008, Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos, Ravitsemustiede.
- Levitsky DA ym. Monitoring weight daily blocks the freshman weight Gain: a model for combating the epidemic of obesity. Int J Obes 2006;30:1003-1010.
- Van Wormer JJ, French SA, Pereira MA, Welsch EM (2008) The impact of regular self-weighing on weight management: a systematic literature review. Int J Behav Nutr Phys Act 5:54.
- Zheng Y, Klem ML, Sereika SM ym. Self-weighing in weight management: A systematic literature review. Obesity 2014;23:256-65..
- Helander EE, Vuorinen A-L, Wansink B, Korhonen I. Are breaks in daily self-weighing associated with weight gain? PLoS One 2014;9:e113164
- Steinberg DM, Tate DF, Bennett GG ym. Daily Self-weighing and adverse psychological outcomes. Am J Prev Med 2014;46:24-9.
Pertti,
mehän olemmekin jo meilailleet asiasta aiemmin ja silloinkin puhuin yksilöllisyydestä punnitsemisessa – kuinka joillakin se tukee painonhallintaa ja toisilla haittaa hyvinvointia – ja oikeastaan painonhallintaakin. Linkkaamasi Zheng ym. katsaus kuvaakin hyvin kuinka punnitseminen on auttanut painonhallintaa. Tämä on argumentti vaaan puolesta.
Mutta jutun haittapuolen tutkimusnäytössä on aika iso aukko kun sieltä puuttuu mm. vuoden 2015 Self-Weighing: Helpful or Harmful for Psychological Well-Being? A Review of the Literature katsaus (linkki https://goo.gl/ATuPPj ), jonka johtopäätösosa alkaa näin: ”The aim of this review was to evaluate recently published peer-reviewed literature documenting the relationship between self-weighing and psychological outcomes. With regard to affect, self-esteem and body evaluation, and eating-related behaviors and cognitions, in total, most studies provided evidence of a harmful impact of self-weighing on these outcomes; fewer studies found a positive impact.”
Kuten aina tutkimusnäyttö on ristiriitaista, asetelmat erilaisia jne.. eli spekuloinnille jää tilaa. Mutta kyllä tutkimuksista löytyy myös argumentteja että punnitseminen voi heikentää kokonaishyvinvointia. Kliinisellä kokemuksella sanon, että yksilöllistähän se lopulta on kenelle vaaka sopii ja kenelle ei – mutta jos yleistyksillä puhutaan niin en menisi suoraan ongelmattomaksikaan säännöllistä vaakakäyntiä luonnehtimaan.
PS. Se ettei punnitse itseään säännöllisesti ei tarkoita että ”painosta ei tarvitse välittää tai että voisi syödä miten sattuu”. Vaakakapina nimenomaan kannustaa syömään paremmin ja painonhallintaankin satsataan pitkällä aikavälillä.
Kiitos Patrick kommenteistasi. Painon seurannan vaikutuksia selvittäiden tutkimusten tuloksiin vaikuttaa luonnollisesti se, minkälaisia ylipainoisia henkilöitä tutkitaan ja miten tutkitaan. Mainitsemassasi Pancanowskin katsauksessa oli mukana myös anorexia-potlailla tehtyjä tutkimuksia ja siinä analysoitiin myös poikkileikaustutkimuksia, joissa syy-seuraussuhdetta on vaikea tietää. Mutta uskon meidän olevan yksimielisiä siitä, ettei vaa´an käyttöä pidä yleisesti demonisoida, mutta että dieettikierteessä oleville lihaville punnitsemisen katkaiseminen on oiva ohje.
Vielä. Arvostan Pertti blogautustasi ja aiheen saattamista keskusteluun, koska sehän on Vaakakapinan yksi keskeinen tavoite – herättää keskustelua ihmisten mutta myöskin ammattilaisten kesken. Tosin ammattilaisiin satsaamme yhä enemmän syksymmällä.
Mutta oli hienoa, että nostit mielipiteesi esiin. Tiedän että moni tykkää Vaakakapinan keskeisistä viesteistä, mutta tiedän myös että jotkin näkemykset eivät kaikkia ihastusta – vain nostamalla esiin näitä asioita voidaan niistä esitellä eri puolia ja ehkäpä taas oppia jotain itse kukin.