Helsingin sanomien Visio-lehden 14.1. numerossa Matti Tyynysniemi pohtii ikuista kysymystä, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Kirjoituksessa oli nostettu ingressiksi tämä lainaus: ”En sano, että mistään ei saa valittaa, jos asiat ovat kuitenkin paremmin kuin metsästäjä-keräilijöillä tai ainakin stegosauruksilla.”
Jätetään 150 miljoonaa vuotta sitten eläneet stegosaurukset omaan rauhaansa, mutta metsästäjä-keräilijöiden elämää kannattaa tarkastella.
Jos nykyihmisen arvioidaan ilmaantuneen maapallolle 300 000 vuotta sitten, 97 prosenttia siitä ajasta hän hankki kaiken ravintonsa keräämällä ja metsästämällä. Tämän elämänmuodon yksityiskohdat tunnetaan hyvin, sillä vielä viime vuosisadalla maapallolla eli useita metsästäjä-keräilijöiden pieniä yhteisöjä. Niitä löytyy vielä tällä hetkelläkin.
Peruskuvio oli varsin samanlainen kaikkialla. Tavallisimmin noin 30 hengen yhteisöjä, lapsia vajaa kymmenen, loput eri-ikäisiä aikuisia. Usein asuttiin samassa pikkukylässä pitkään, jos ympäristöstä löytyi riittävästi syötävää. Tilanteesta riippuen oli myös laajalla alueella kierteleviä ryhmiä. Eläimiä metsästettiin. Kasvikunnan tuotteita kerättiin – mukuloita maan alta, hedelmiä ja pähkinöitä. Ruuan hankkimiseen kului keskimäärin 4-6 tuntia päivässä. Illansuussa lepäiltiin, seurusteltiin ja kypsennettiin tulella leiriin kannettujen eläinten osia ja kasviksia.
Metsästäjä-keräilijät olivat hoikkia, painoindeksi keskimäärin 21 – 22. Heidän joukostaan ei ole löytynyt lainkaan ylipainoisia, siis henkilöitä, joiden painoindeksi olisi ollut yli 25. Heillä oli kohtalaisen hyvät mahdollisuudet elää yli 70-vuotiaaksi ja nähdä lastenlapsiensa kasvavan. Yleinen käsitys tutkijoiden keskuudessa on, että metsästämällä ja keräilemällä eläneet lajitoverimme olivat tyytyväisiä elämäänsä.
Voimme hyvällä syyllä olettaa, että metsästäjä-keräilijöillä elämän lasin nestepinta oli puoliväliä korkeammalla.
Maanviljelys ja karjanhoito keksittiin runsas kymmenen tuhatta vuotta sitten. Karjan hoito ja etenkin maan viljeleminen merkitsi ihmisten enemmistölle paljon ankarampaa raatamista verrattuna metsästäjä-keräilijöiden elämään.
Maanviljelys ja karjan kasvattaminen toivat tullessaan kaupungit ja valtiot ja hyvin epätasa-arvoisen yhteiskunnan. Enimmäkseen orjuutta ja rankkaa ruumiillista työtä, pienehkö paremmin toimeen tuleva keskiluokka ja harvoilla ökyrikkautta. Melkein jatkuvia sotia. Toistuvia kulkutauteja. Välillä nälänhätää. Valtaosalla ihmisiä hyvän elämän lasi oli vuosituhansia huomattavan vajaa.
Nyt sentään on paremmin. Vai onko?
Ihmisiä on liikaa, hiilidioksidia liikaa, luontokato, ilmastoahdistus. Pörssikurssiahdistus.
Toistuvia lehtiotsikoita, jotka kertovat stressin, uupumuksen ja ahdistuneisuuden lisääntyneen. Hoidettavia on niin paljon, että terveydenhoito ja hoivapalvelut ovat kriisissä. Onko lasimme enää edes puoliksi täysi?
Ikään kuin edellä olevat jättiongelmat eivät riittäisi, koko maapalloa kiusaa muutaman vuosikymmenen aikana ilmaantunut lihavuusepidemia.
Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia. Heistä 1,2 miljoonalla liikapainoa on enemmän kuin 15 kiloa, mikä monille merkitsee lihomisen aiheuttamien sairauksien sumaa. Heidän lasissaan elämän vettä on paljon vähemmän kuin onnekkaammilla terveen painon säilyttäneillä. Sanon onnekkaammilla, koska vanhemmilta saadut perintötekijät vaikuttavat suuresti siihen, miten nykyisellä epäterveellisten ruokien ja juomien aikakaudella onnistuu säästymään lihomiselta.
Ihmispaljouteen ja luontokatoon ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Sen sijaan yhteiskunnalla on mahdollista torjua ylipainoa. Vähentää laeilla ja säädöksillä epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointia ja tarjontaa.
Lähteitä
Alkukuva: Naiset kantavat keräämiään ja kaivamiaan kasvikunnan tuotteita (ja lapsia) leiriin. Kuva on kirjasta Hunter-Gatherers. An Interdisciplinary Perspective. Cambridge University Press 2001.
Lieberman DE. Ihmiskehon lyhyt historia. Evoluutio, hyvinvointi ja sairaudet. 2013, Into kustannus.
Naukkarinen J. Kivikautiset geenimme avaruusajan ympäristössä. Duodecim 2012;128:2403-8.
Pontzer H, Wood BM, Raichen DA. Hunter-gatherers as a model in public health. Obes Rev 2018;19 (Suppl) 1) 24-35.
Tattersall Ian. Undestanding human evolution. Cambridge university press 2022.
