Äskettäin lehdet ovat uutisoineet näkyvästi, että hormonikierukan käyttäjillä esiintyy enemmän rintasyöpää kuin kuparikierukan käyttäjillä. Sanna Heikkisen rekisteritutkimuksen perusteella ei voida sanoa, ovatko syynä hormonit vai jokin muu syy. Joka tapauksessa havainto on syytä ottaa vakavasti.
Edellinen hormonit-syöpä keskustelu käytiin parikymmentä vuotta sitten. Silloin oli ilmestynyt tutkimuksia, jotka osoittivat vaihdevuosien hormonihoidon lisäävän rintasyövän vaaraa. Uusi tieto aiheutti vilkkaan polemiikin lääketieteellisissä lehdissä. Se herätti paljon huomiota myös julkisuudessa. Hormonihoidon ohjeita tiukennettiin kaikkialla. Siitä lähtien lääkärit ovat kirjoittaneet hormonireseptejä vain siinä tapauksessa, että vaihdevuodet ohittaneella naisella on selvästi häiritseviä oireita ja silloinkin vain rajoitetuksi ajaksi.
Tiedotusvälineet eivät ole juurikaan uutisoineet, että vaihdevuosien jälkeen lihavuus on hormonihoitoa merkittävämpi rintasyövän riskitekijä. Aiheesta ei liioin ole noussut laajaa keskustelua lääketieteellisissä lehdissä.
Lihavuuteen liittyvä rintasyövän vaara on moninkertainen hormonihoitoon verrattuna. Mitä enemmän ylipainoa sitä suurempi riski. Kun liikapainoa on yli 30 kiloa – tällaisia naisia Suomessa on 180 000 – kuolleisuus rintasyöpään melkein kaksinkertainen normaalipainoiseen verrattuna (1).
Lihavuudessakin rintasyöpä liittyy hormoneihin, mutta tässä tapauksessa ne syntyvät sisäisesti. Rasvasolut vaikuttavat laajalla rintamalla aineenvaihdunnan tapahtumiin. Kun rasvakudosta on runsaasti, se vaikuttaa naishormonien tuotantoon ja sitä kautta lisää vaaraa sairastua rintasyöpään (2).
Runsas rasvakudos vaikuttaa myös hoitotuloksiin. Lihavilla naisilla rintasyöpä on tavallista häijympi, mikä heikentää syövästä paranemista. Hyvin lihavat naiset kuolevat rintasyöpään kaksi kertaa useammin kuin normaalipainoiset kanssasisarensa.
Lihavuuteen liittyvät aineenvaihdunnan häiriöt lisäävät monen muunkin syöpämuodon vaaraa. Jos naisella on yli 30 kiloa liikapainoa, kohtusyövän vaara on peräti kuusi kertaa suurempi kuin normaalipainoisella. Muiden syöpien riskikertoimet eivät ole näin suuria, mutta lihavuus vaikuttaa selvästi usean ruuansulatuselinten syövän, imusolmukesyövän ja munuaissyövän syntyyn. Eturauhassyövässäkin – miesten yleisimmässä syöpätyypissä – lihavuuden vaikutus näkyy: runsas kolmekymmentä liikakiloa lisää riskiä 30 prosenttia (3).
Tutkijat ovat laskeneet, että syövän aiheuttamista kuolemista 14 prosenttia on lihavuuden aiheuttamia (1). Suomessa tämä merkitsee 1700 syöpäkuolemaa vuodessa.
Kun terveyden vaa´assa punnitaan vaihdevuosien hormonihoidon ja lihavuuden osuutta rintasyövän synnyssä, vaaka on voimakkaasti kallellaan lihavuuden suuntaan. Kun lihavuuspuolelle lisätään sen aiheuttamat muut syövät, vaa´an varsi heilahtaa melkein pystyyn. Ylhäällä keikkuu muutaman gramman hormonihoidon punnus, puolen kilon lihavuuspunnus iskeytyy pöytälevyyn.
Parikymmentä vuotta sitten todettu hormonihoidon melko heikko yhteys rintasyöpään johti välittömiin toimenpiteisiin syöpäriskin vähentämiseksi. Miksi ei todenteolla ole ryhdytty torjumaan lihavuutta, paljon pahempaa syövän aiheuttajaa, vaikka ylipainon ja syövän välinen yhteys on ollut tiedossa jo 40 vuotta? (4)
Onko kyse ihmislajin ajattelukyvyn rajoittuneisuudesta, vastuussa olevien ihmisten välinpitämättömyydestä, lihavien ihmisten syrjinnästä vai mistä?
Kirjallisuutta
- Calle EE ym. Overweight, obesity, and mortality from cancer in a prospectively studies cohort of S. adults. New Engl J Med 2003; 348: 1025-1038.
- Savolainen-Peltonen H, Tikkaken MJ; Mikkola T. Naisen rasvakudoksen endokrinologiaa – steroidimetabolian yhteys rintasyöpään. Suom Lääkl 2016;71:1887-93.
- Bhaskaran K ym. Body-mass index and risk of 22 specific cancers: A population based cohort study of 5,24 millions UK Lancet 2014 Aug 14.
- Lew EA, Garfinkel L. Variations in mortality by weight among 750,000 men and women. J Chronic Dis 1979;32:563-76.
Ottamatta varsinaisesti kantaa itse kirjoitukseen haluan yleisellä tasolla kiittää blogistia tärkeästä työstä jonka merkitys korostuu yhä enemmän ns. ’fat acceptance’ – liikkeen vallatessa myös kotimaista mediakenttää.
Yhä useammalla ihmisellä on tunnepitoinen, lähes lapsenomainen, suhtautuminen ruokaan eikä sitä enää juurikaan osata käsitellä fyysisten tarpeiden täyttäjänä vaan kaikki lähtee tunnetasolta: ’Minulla on oikeus palkita itseni’, ’Minä ansaitsen tämän leivoksen’, jne…
Olemme tulleet ravintoympäristön aivopesemäksi. Kyse on varmastikin sekä henkisestä että fyysisestä riippuvuudesta sekä vääränlaiseen ruokaan että asenteeseen ja tilanne on useimman kohdalla niin tulenarka että pienikin vihjaus syömisen laatuun räjäyttää ruutitynnyrin. Ihmiset siis alitajuisesti tietävät toimivansa väärin, mutta sulkevat kaiken muutokseen johtavan informaation pois mielestään ja ympäristöstään.
Uudet tutkimukset suoliston bakteerikannan vaikutuksista mielitekoihin ovat silmiä avaavia ja fysiologiset muutokset jotka seuraavat ruokavalion muutoksesta (omalla kohdalla noin vuosi..kaksi muutoksen jälkeen) ovat valtavia. Aiemmat herkut (esim. jaffa-keksit) herättävät nyt voimakasta inhoa ja välillä tulee käsittämättömiä mielitekoja ostaa kaupasta vaikkapa tuoretta varsiselleriä ja herkutella sillä? WTF?
Vihannesten ja hedelmien luonnostaan sisältämä sokeri maistuu taivaalliselle kun lisätystä sokerista on luopunut kokonaan. Banaani on melkeinpä liian makea…
Parasta muutoksessa on se että perusruokaa saa tämmöinen keski-ikäinen keskivertoaktiivi salijonne mättää valtavat määrät ettei paino lähtisi laskuun. Kun einesten sisältämä ’piilorasva ja piilosokeri’ jää pois on 2500..3000kcal arkiruokaa todella iso setti syötäväksi. (peruna, riisi, juurekset, kasvikset, hedelmät, liha, kala, kananmuna, salaatit). Bonuksena vielä sairauspäivien katoaminen. Kaksi vuotta ilman päivääkään poissa töistä sairauden takia. Kiitän sekä liikuntaa että erityisesti monipuolisten kasvisten ja hedelmien syönnin antamaa raaka-ainepanosta immuunipuolustusjärjestelmälle.
Vertaisin ruokavalion muutosprosessia siihen että alkoholisti tai tupakasta riippuvainen henkilö pääsee irti riippuvuudestaan.
Hyviä kysymyksiä Pertiltä ja tärkeää sanomaa. Kohdunkaulan syövän osalta 12 kilon lihominen 165 senttiä pitkällä naisella (5 BMI-yksikön nousu) lisää riskiä sairastua 7-kertaiseksi. Eli saman verran kuin tupakka lisää keuhkosyövän vaaraa. Muissa lihavuuteen littyvissä syövissä ”riskikerroin” on luokkaa 1,1,-1,7. Lihavuuden ehkäisemiseksi olisi aloitettava mittavat toimet myös tulevaisuuden syöpätaakan vuoksi.