Skannasin yllä olevan kuvan kirjastani Vähennä kaloreita ilman dieettiä. M-kirjain ja punainen suikale osoittaa aikaa, jolloin ihminen on viljellyt maata ja hoitanut karjaa.
Asetin punaisen tähden puolen miljoonan vuoden päähän tästä ajasta. Siihen aikaan jossain maapallollamme on elänyt mies ja nainen, joiden jälkeläinen olen. Välissä on 20 000 sukupolvea – 20 000 naista ja miestä – jotka kaikki onnistuivat pysymään hengissä, saamaan lapsia ja kasvattamaan heidät sukua jatkaviksi aikuisiksi. Ilman tätä menestyjien katkeamatonta ketjua minua ei olisi.
Aivan samalla tavalla voi ajatella jokainen suomalainen ja jokainen maapallon asukas.
Kivikauden oloissa menestymisen tärkein edellytys oli kerätä ja metsästää luonnosta riittävästi ravintoa. Esivanhemmistamme jokainen onnistui vuosikymmenten ajan melkein jokaisena päivänä tankkaamaan riittävästi energiaa ja muita ravintoaineita. Nuo 20 000 pariskuntaa selvisivät geenien ohjaamilla ominaisuuksilla, joiden avulla he kykenivät hankkimaan tehokkaasti kaloreita.
Satojentuhansien vuosien aikana perimäämme etsautuneet selviytymisen koodit ohjaavat edelleen syömistämme. Kirjassaan Sapiens Yuval Harari ilmaisee tämän näin: ”Vaikka nykyään asumme kerrostaloasunnoissa, joiden jääkaapit ovat pullollaan, DNA:mme luulee meidän asuvan savannilla” (1).
Kivikauden geenit haluavat kaloreita
Kaukaiset esi-isämme ja -äitimme menestyivät, koska heidän aistinsa ja vaistonsa asettivat energiatiheät ruuat etusijalle. He pitivät makeasta, koska se merkitsi kaloreita. He pitivät energiatiheistä syötävistä, koska niissä oli makua enemmän kuin köyhän energian syötävissä (2,3,4,5).
Tämän päivän ruokamarketista löytyy tuotteita, joiden maittavuus ylittää moninkertaisesti kaiken luonnosta löytyvän. Supermaittavat suklaa, makeiset, keksit, perunalastut jne. ovat erittäin energiatiheitä. Tiheät kalorit merkitsevät voimakkaampia makuelämyksiä, joita on vielä lisätty juuri oikealla sokerin, rasvan ja suolan suhteella. Niitä tekee mieli syödä, vaikkei ole nälkä. Aiheesta lisää täällä.
Toinen kivikauden vaisto on syödä suuresta määrästä enemmän. Lainaan vielä Hararia: ”Jos kivikauden nainen löysi puun, joka oli täynnä viikunoita, oli järkevää syödä ne kaikki ennen kuin paikallinen paviaani tyhjentää puun. Vaistomainen runsaskalorisen ruoan ahmiminen rakennettiin sisään aivoihimme.”
Kaikissa tutkijoiden järjestämissä syömiskokeissa sataprosenttisen säännöllisesti kivikauden vaistot ohjaavat kaikki ihmiset huomaamattaan syömään enemmän isoista annoksista (6,7). Nykyiset isot annos- ja pakkauskoot ovat yksi liikakaloreiden pääsyistä.
Sitten ovat vielä juomat. Eläimillä, ihminen mukaan lukien, on aina ollut aivan välttämätöntä, ettei vesi aiheuta kylläisyyttä. Eihän siitä mitään olisi tullut, jos ruokaa etsivä nälkäinen esi-isämme purolla kaloritonta vettä juotuaan palaisi kylläisenä kyläänsä. Energia ja muu ravinto jäisi saamatta. Siksi neste poistuu nopeasti mahalaukustamme, nälän tunne säilyy ja ravinnon etsintä jatkuu.
Nyt nesteissä on sokerikaloreita, jotka vetoavat makeusvaistoomme. Puolen litran pullo sokerilimua voi solahtaa muutamassa minuutissa sisään ja siirtyy niin nopeasti mahasta suoleen, ettei kylläisyyttä ehdi syntyä. Nämä sokerikalorit ovat ylimääräisiä, koska niistä huolimatta muuta ruokaa syödään entiseen tapaan (9).
Miksi emme kykene noudattamaan terveellisen ruuan suosituksia?
Suomessa julkaistiin ensimmäinen ravitsemussuositus 1987, samalla vuosikymmenellä kun lihavuusepidemia käynnistyi. Sen jälkeen suosituksia on ilmestynyt useita. Terveellisen ruuan ohjeita on jatkuvasti levitetty kansalaisille eri kanavien kautta.
Näistä terveellisistä ohjeista huolimatta ylipainoisten määrä Suomessa on lisääntynyt, vaikka kukaan ei halua olla lihava. Miksi Homo sapiens ei ylistetyn älynsä avulla ole kyennyt hallitsemaan kivikautisia vaistoja ja estämään haitallista lihavuutta?
Yksi ilmeinen selitys on, ettei syömistä ole tarkoitettu toiminnaksi, jota ihminen jatkuvasti tarkkailisi. Aiheesta voit lukea enemmän artikkelista Syömisen sietämätön automaattisuus. Enimmäkseen syömistämme ohjaa automaattinen toimintamuisti, joka luotsaa meitä kivikauden algoritmeilla.
On myös selvää, että terveellisen syömisen onnistumisen taustalla on perimästä johtuvia biologisia syitä. Aivojen kuvaustutkimukset ovat paljastaneet, että herkullista ruokaa katsellessa normaalipainoisten aivoissa mielihalusignaalit hyrisevät vaimeammin kuin ylipainoisilla (10). Heillä painonhallinta onnistuu siksi, että se on helpompaa. Suomalaisten enemmistöllä se on paljon vaikeampaa.
Terveellisen ruuan ohjeiden tehottomuutta voidaan selittää myös mielentilalla.
Voidaksemme useita kertoja päivässä toteuttaa järkevän syömisen ohjeita ja selvitä ruokamarketista kunnialla, meidän pitää olla hyvässä vireessä. Eikä meillä saa olla liikaa stressiä. Kas näin:
- olet nukkunut normaalin pituiset unet ja heräsit pirteänä
- parisuhteesi on kunnossa
- lastesi tai omaistesi sairaus ei paina mieltäsi
- sinulla ei ole välittömiä rahahuolia
- sinulla on työpaikka
- työpaikalla ei ole mieltäsi rasittavia stressin aiheita
- sinulla ei ole kiire minnekään
Onneksi olkoon! Et kiirehdi autopilotti päällä ruokamarketin läpi. Voit rauhassa tehdä terveellisiä ruokaostoksia ja harkittuja syömispäätöksiä.
Terveellisen syömisen ohjeet saattaisivat tehota, jos voisimme vapaana kiireestä ja huolista keskittyä niihin. Kuinka monena päivänä viikossa tämä onnistuu? Kuinka monella suomalaisella ylimalkaan on mahdollista olla sellaisessa vireessä?
Globaali koe?
Olen työskennellyt lihavuuden parissa siitä lähtien, kun 1980-luvun alussa erikoistuin hormoni- ja aineenvaihduntasairauksiin. Samalla vuosikymmenellä rikkaissa maissa lihomiskäyrät alkoivat nousta. Sen jälkeen jouduin näkemään, miten lihavuusepidemia laajeni pandemiaksi.
Välillä on tuntunut, että tämän täytyy olla pahaa unta. Olenko ollut todistamassa jotain jättimäistä ihmiskoetta? Global longitudinal follow-up trial, jossa on mukana seitsemän miljardia yksilöä.
Aivan kuin olisi haluttu testata kivikautisten syömisvaistojen voimakkuutta. Tutkimusidea on yksinkertainen. Ihmiset haluavat pysyä terveinä eivätkä halua lihoa. Voidaanko siitä huolimatta heidät saada lihomaan ja sairastumaan, jos kaloreiden tarjontaa riittävästi lisätään.
Ensin rikkaissa maissa elintarvikkeiden tarjontaa nopeasti lisättiin ja muutettiin houkuttelevammaksi. Todellakin, ihmisten paino nousi, vaikka kukaan ei halua olla lihava. Siitä johtui paljon sairauksia, vaikka kaikki haluaisivat pysyä terveinä.
Aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, parinkymmenen vuoden jälkeen koe toistettiin kehittyvissä maissa. Jälleen samat vaikutukset. Nyt lihavuus ja sairaudet lisääntyivät vielä jyrkemmin, koska vanhoista ruokatavoista siirryttiin nopeasti kokeeseen liittyviin tuotteisiin.
Tässä kokeessa ei ole noudatettu lainkaan tutkimuseettisiä periaatteita. Se olisi pitänyt keskeyttää jo rikkaiden maiden tulosten jälkeen, kun nähtiin siihen liittyvät sairaudet ja ennenaikaiset kuolemat.
Projektin annettiin kylmästi jatkua, ja onnettomuuden tapahtua uudestaan kehittyvissä maissa. Samalla menetettiin yksi sukupolvi, kun vasta nyt ollaan heräämässä siihen, että jotain tarttis tehdä.
Käytettyjä lähteitä
- Harari YN. Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar 2016.
- Krebs JR. The gourmet ape: evolution and human food preferences. Am J Clin Nutr 2009;90 (suppl):707S-11S.
- Rolls BJ. Dietary energy density: Applying science to weight management. Nutr Bull 2017; 42: 246-53.
- Gerstein DE, Woowward-Lopez G, Evans AE ym. Clarifying concepts about macronutrients` effects on satiation and satiety. J Am Diet Ass 2004;104:1151-3.
- Karl JP, Roberts B. Energy density, energy intake, and body weight regulation in adults. Adv Nutr 2014;5:835-50.
- Ledikwe JH, Ello-Martin JA, Rolls BJ. Portion sizes and the obesity epidemic. J Nutr 2005;135:905-9.
- Livingstone MBE, Pourshahidi LK. Portion size and obesity. Adv. Nutr. 2014;5:829-34.
- Levitsky DA, Pacanowski CA. Free will and the obesity epidemic. Public Health Nutrition 2011;15:126-
- de Graaf C. Why liquid energy results in overconsumption. Proc Nut Rev 2011;70:162-70.
- Burger KS, Berner LA. A functional neuroimaging review of obesity, appetitive hormones and ingestive behaviour. Physiol Behav 2014;136:121-7.
